Raportti Korkeakankaan xco-kisasta 1.7.2015
Järjestyksessään toinen Medilaser MTB -viikonloppu oli enää puolentoista viikon päässä, kun Korkeakankaalla ajettiin
sopivasti Pirkanmaan alue-xco-kisaa. Vaikka Tahkosta oli ehtinyt kulua vain muutama päivä, kuskikattaus oli silti tosi
kovaa tasoa. Koskilaisten hirmujen lisäksi mukana olivat ainakin Sakke L, Samuli V, Marko S, Panu V ja tietenkin izmo,
joten vauhtia oli taas vähintäänkin riittämiin tarjolla. Lisää väriä aluekisaan toivat korsolaiset junnut, joita taisi
olla paikalla ainakin neljä. Viime kaudella alue-xco-kisoissa oli harmillista osallistujakatoa, mutta tänä kesänä
homma on piristynyt oikeinkin mukavasti. Nytkin viivalla taisi olla lähes 20 ajajaa.
Mikä ja missä: Pirkanmaan alue-xco-kisa Valkeakosken Korkeakankaan radalla.
Sää: Kesä saapui lopultakin: aurinko paistoi ja lämpöä yli 20 C.
Reitti: Yleisessä sarjassa kolme kierrosta, veteraaneilla (M40 ja M50) kaksi kierrosta: rata rutikuivassa ja
nopeassa kunnossa.
Muuta: Korkiksen radalla oli jälleen tarjolla niin erinomaista peesiä, että oma taktiikkani oli perinteinen:
kaikki peliin startissa ja kärjen mukana mahdollisimman pitkään. Sitten mahdollinen välikuolema ja paluu omaan
vauhtiin. :)
Poimintoja kisasta:
Sakke ampui lähtöviivalta kuin hauki rannasta, eikä muu porukka pysynyt mukana. Samuli iski perään ja Marko seurasi.
Itse ajoin Markon imussa, ja kun ensimmäinen ylämäki alkoi, vauhti tuntui yllättävän inhimilliseltä. Syke toki ampui yli
90%:n, mutta pahin tukaluus oli poissa. Tuntui vaín terveellä tavalla pahalta. :) Nousu jatkui, ja Samulin selkä alkoi
vähän karata. Niinpä päätin toteuttaa alkuperäistä taktiikkaani mahdollisimman kovasti alusta, ja lähdin Samulin perään.
Tahkosta väsynyt Marko seurasi lähellä, mutta taisi kuitenkin muutaman metrin tipahtaa. Samulin selän metsästys pahensi
omaa oloani merkittävästi, mutta olipa silti pitkästä aikaa hienoa ajaa kisaa, kun maksimivauhti ei kuitenkaan tuntunut
"kuolemalta", kuten se on tällä kaudella useimmiten tehnyt. :) Polulla taisin vähän saavuttaakin Samulia, mutta kun
lähdettiin DH1:een, en pystynyt vastaamaan alamäkitaiturien vauhtiin. Samulin selkä karkasi, ja samalla Marko laski
melkein kiinni takarenkaaseeni. Edelleen tuntui pahalta mutta hyvältä, mikä on juuri se fiilis, jota tässä on viime
kuukaudet yritetty metsästää. Serpa nousi kovasta alusta huolimatta ihan hyvin, ja sama meno jatkui oikeastaan koko
loppukierroksen. Suolaskun lopussa, muutama metri ennen tiukkaa oikeaa kohti Maisemamäkeä, tapahtui M40-kisan kannalta
ikävä käänne, kun Markon imussa ajanut Panu rikkoi renkaansa. Ja samalla hajosi myös koko kuitukehä, joten
Koskin-reissu oli tällä kertaa Panulle kovin epäonnekas. :( Toivottavasti puolentoista viikon päästä herralla on parempi
onni matkassa, sillä jalka näytti toimivan hyvin, vaikka Tahkon täytyi vielä tuntua reisissä. Itselläni loppunousu sujui
ihan hyvin, ja Marko taisi siinä jäädä muutaman sekunnin lisää. Ja kun kierros vaihtui toiseksi, huomasin, että kellokin
oli tykännyt. Kisan virallinen tulospalvelu sai kierrosajaksi 15:22, kun Strava ilmoitti 15:16. Vaikkei uuden radan
kierrosaika vastaakaan täysin vanhoja aikoja, taisin joka tapauksessa ajaa tänään toistaiseksi nopeimman
Korkis-kierrokseni. Tai ainakin lähelle viime vuoden tuloksia jo päästiin. Marko lähti toiselle kierrokselle 12 sekuntia
myöhemmin.
Toisella kierroksella tuoreus oli jo poissa, mutta sykkeen sain silti helposti hakkaamaan 90%:n tuolla puolen. Ja
vaikka tuntui pahalta, kulku oli edelleen helpompaa kuin aiemmin tällä kaudella. En tiedä, oliko vauhti oleellisesti
parempaa, mutta olo oli. Siksi olikin hienoa päästää menemään. Toki kotiradan tutut kivet ja juuret antavat reippaan
edun vieraisiin verrattuna, mutta ihan hyvää meno edelleen oli. Marko oli jäänyt hieman lisää, ja aloinkin jo
valmistautua toisen kierroksen loppunousuun, jota ei sitten kuitenkaan koskaan tullut. Pamautin nimittäin takarenkaani
suolaskun lopussa siihen samaan kiveen, johon Panukin rikkoi renkaansa kierrosta aiemmin. Ja tuo samainen paikka oli
kuulemma rikkonut myös Vesan renkaan heti ensimmäisellä kierroksella. No, eipä siinä sitten auttanut muu kuin lähteä
apostolin kyydillä kohti maalialuetta. Olisi ollut hienoa laittaa ukko tiukoille vielä loppunousussa, mutta tällä kertaa
leikki jäi viitisen minuuttia alamittaiseksi. Onneksi kulku oli sentään lupauksia herättelevää!
Keskeytykseni jälkeen Marko onnistui ajamaan harhaan, ja aina vahvasti ajava izmo kuittasi edelle. Miesten
yleisessä sarjassa Sakke tykitti jäätävää kyytiä, eikä Samuli pystynyt vastaamaan, vaikka meille muille ihan liian kovaa
ajoikin. Olipa taas hienoa, vaikka homma tällä kertaa kesken jäikin. Mutta puolentoista viikon päästä Korkiksella
kajahtaa vähän isompien karkeloiden merkeissä!
Eturivissä Samuli, Sakke, Panu, minä, Marko ja Ismo.
Korkeakankaan xco-kisan tulokset löytyvät täältä.
1.7.2015 /AK