Raportti Pirkanmaan alue-xco-kisasta Kangasalan Kyötikkälässä 10.8.2016
Oli taas happopäivän aika! Pirkanmaan alue-xco:ta oli Kyötikkälässä tarjolla, joten olihan sinne tietenkin lähdettävä. Veskun kanssa pakattiin kamat kaaraan ja suunnattiin nokka Koskista kohti Kangasalaa. Toiveissa oli taas tulipunaisia peesejä ja mahdollisimman paljon osallistujia.
11.8.2016 /AK
Molemmat toiveista toteutuivat, sillä kesän 16 ennätysmääräksi kirjattiin mukavat 16 ajajaa! Ja kun mukana olivat Perttu P ja Teemu U-P, hapoista tulisi tuskin olemaan tälläkään kertaa pulaa. Nämä kaksi hurjaa olivat tietenkin etukäteen ajateltuna itselleni liiankin hapokkaita herroja, mutta kun viivalle asettuivat myös Haran klaani, the izmo (!), Juha R, Vesa L ja ikikova Ari M, kovasta menosta oli kenties kuluvan kesän paras takuu. Ja olihan se eittämättä hienoa, että pirkanmaanlaisten xc-hemmojen kummisetä, izmo, oli pitkästä aikaa mukana.
Kisan alku oli napakka. Teemu ja Perttu ampuivat kärkeen, ja minä ajoin kolmantena. Ensimmäisen minuutin keskiteho oli 480 W, mutta yllättäen ei tuntunut erityisen pahalta. Ekassa juurakkolaskussa panostin siihen, etten tipahda tykkihemmojen kyydistä yhtään, vaan pysyn kuin liimattuna takarenkaassa kiinni. Taktiikka onnistui, ja kohti ekaa suurta nousua mentiinkin nipussa. Pikainen vilkaisu taakse kertoi, että myös Jere oli edelleen mukana, eivätkä kovin kaukana olleet muutkaan. Mutta siitä se riemu sitten taas alkoi, kun lähdettiin kiipeämään ekaa suurta nousua. Reisi lauloi laulujaan, ja happotaso nousi korviin, mutta pysyin kuin pysyinkin Teemun ja Pertun mukana. Nousun kesto ja keskiteho olivat noin 1:15 ja 470 W, mutta yllätyksekseni en ollut mäen päällä edes totaaliniitissä. Kovilla toki olin, mutta jotenkin kisan startti oli tällä kertaa tavallista parempi. Yleensä tuollainen 500 wattia lähentelevä minuutti saattaa allekirjoittaneen koomaan, mutta nyt pystyin ihan hyvin jatkamaan herrojen kyydissä. Pertun eleistä näki, että huomattavasti kovempaankin kyytiin olisi ollut paukkuja, mutta mies pystyi toistaiseksi pitämään hevosensa kurissa. Jere sen sijaan tipahti nousun loppuosalla, joten matka jatkui nyt kolmen hengen ryhmässä. Ekan kierroksen lopun keskityinkin sitten pysymään ryhmässä. En olisi etukäteen uskonut, että olen kärkiporukassa vielä ekan nousun jälkeenkin, joten tästä täytyi nyt ottaa kaikki mahdollinen riemu irti. :) Veturiksi minusta ei tietenkään ollut, mutta painoin pään alas ja nostin hanurin ylös kulhavy-tyylistä ajoasentoa tavoitellen, ja pitäydyin hiekkatiepätkät aurinkokannella, joka tosin oli melko hapokas. Pysyin kuitenkin mukana loppunousuun asti, jossa Perttu karkasi. Nousu kesti itseltäni noin minuutin, ja Teemun vauhdissa pysymiseen riitti 394 W:n keskiteho, jonka pystyin naruistani rutistamaan. Jälkeenpäin ajateltuna oli kyllä hemmetin hieno ensimmäinen kierros, jossa pystyin kierrosajalla 10:07 lyömään tauluun kaikkien aikojen Kyötikkälä-enkkaani.
Toisella kierroksella paras terä oli tietenkin jo menetetty, ja homma meni enemmän tai vähemmän perusvääntämiseksi. Ihan hyvin Temen kanssa kuitenkin väännettiin. Kierroksen ekan suuren nousun keskiteho tipahti 365 W:iin, joten hulppeat sata wattia tultiin ensimmäisen kierroksen lukemista alas. Mutta Teemullakaan ei tuntunut olevan sen kovempia menohaluja, joten retki jatkui yhdessä. Teemana oli oikeastaan se, että ylämäissä olisin ehkä päässyt vähän kovempaakin, mutta hiekkatiepätkillä vikisin peesissä. Loppunousun teho (390 W) oli käytännössä sama kuin kierrosta aiemmin, joten mitään nitkahdusta ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan. Toiseen kierrokseen kului kuitenkin aikaa 11:03, joten harmillisesti lipsahdettiin kymppi-alkuisten kierrosten ulkopuolelle.
Kolmas kierros, joka samalla oli M40-sarjan viimeinen, alkoi samalla tavalla kuin toinen. Välillä olin veturinakin, mutta Teemu oli hiekkatiepätkillä pääasiassa edellä. Pientä piristymistä oli kuitenkin havaittavissa, sillä ekan nousun keskitehon pystyin rutistamaan 418 wattiin. Olo alkoi aavistuksen muutenkin helpottua toisesta kierroksesta, enkä ollut enää pahasti pulassa Teemun vauhdissa. Tähän tosin varmasti vaikutti sekin, että itse ajoin jo viimeistä kierrosta, kun taas Teemulla oli yleisen sarjan miehenä yksi kierros enemmän ajettavanaan. Joka tapauksessa pääsin loppunousuun astetta tuoreemmilla pulkannaruilla, ja siksi siinä olikin sitten helppo iskeä. Tämä isku toteutui itselleni hurjalla 504 W:n keskiteholla ja noin 120:n kadenssilla, ja se on nähtävissä Kari Mäkisen videolla kohdasta 7:20 eteenpäin. Teemun ei tietenkään ollut mielekästä lyödä kaikkea peliin, koska herralla oli vielä kierros jäljellä, ja pienen eron sainkin siinä sitten revittyä. Kolmanteen kierrokseen kului aikaa 10:50, joten vähän sain sekunteja rutistettua aavistuksen puutuneesta toisesta kierroksesta.
Vaikka alue-xco-kisat ovat itselleni aina viihdettä, yleensä kulku ei kisasta toiseen ole fiiliksen osalta juurikaan vaihdellut. Tällä kertaa tähän tuli kuitenkin poikkeus, sillä erityisesti ensimmäisen kierroksen meno oli jotenkin hämmentävän tuoretta. Ja kyllä tehomittari ja kellokin puoltavat tätä fiilistä... Nyt täytyykin sitten jatkaa näillä samoilla eväillä kohti XCM:n SM-kisoja, mutta sitä ennen isketään vielä kerran alue-xco:n merkeissä. Seuraava aluekisa ajetaan poikkeuksellisesti torstaina 18.8. klo 18. Paikkana on Valkeakosken Korkeakangas. Toivottavasti saadaan hyvin väkeä paikalle!
Kyötikkälä-XCO:n tulokset löytyvät täältä Pirkanmaa-linkin takaa, ja saman sivun Videot-linkistä löytyy liikkuvaa kuvaa kisasta.