Raportti Medilaser-viikonlopun xco-kisasta Valkeakosken Korkeakankaalta 12.7.2015

Järjestyksessään toinen Medilaser MTB -viikonloppu järjestettiin Valkeakosken Korkeakankaalla 11.-12.7.2015. Maraton ajettiin lauantaina ja UCI C2 -kategorisoitu xco-kisa sunnuntaina. Sää ei ollut ihan niin maukas kuin vuosi sitten, mutta lopulta kohtuullisen hyvissä olosuhteissa päästiin tänäkin kesänä ajamaan. Lauantaina oli kuraa hitusen enemmän tarjolla kuin sunnuntaina, joten rutikuivalla radalla ei päästy kumpanakaan päivänä ajamaan.

Itse osallistuin sunnuntaina xco:n koukkupolvisarjaan, ja olin lauantaina talkoohommissa maratonradalla. Lauantain talkoilun aikana kävi erinomaisella tavalla ilmi se, miksi maratoniin on Suomessa paljon helpompi saada osallistujia kuin xco:hon, joka kärsii vuosi vuodelta osallistujakadosta, vaikka maassamme melkoinen maastopyöräbuumi onkin. Maratonissa on nimittäin ihan eri lailla sitä liikunnan riemua, joka saa massat liikkeelle nauttimaan hienosta lajista. Reitin varrella olikin tarjolla iloisia ilmeitä kurasta ja satunnaisesta sateestakin huolimatta. Porukalla oli oikeasti hauskaa, vaikka varmaan likimain jokainen laittoikin itsensä myös fyysisesti tiukoille. Ja sitähän se liikunta parhaimmillaan juuri on: erinomaista viihdettä. Myös sunnuntai oli hieno päivä, kun Korkeakankaan vaativalle xco-radalle saapunut ajajaporukka ei juurikaan poikennut Suomen kärjestä. Muutama kova kuski puuttui, ja varsinkin naisia olisi saanut olla enemmän, mutta kaikissa sarjoissa ajettiin kuitenkin aika lähelle kotimaista kärkivauhtia. Mutta xco:lla tuskin koskaan saa Suomessa massoja liikkeelle, sillä raakuutensa lisäksi laji on selvästi kilpahenkisempi kuin maraton. Järjestäjille tilanne on kinkkinen, sillä pelkän xco-kisan järjestäminen ei ehkä tunnu erityisen palkitsevalta, jos viikon uurastuksen seurauksena viivalla on muutama kymmenen kuskia... Vaasassa on hyvä esimerkki tällaisesta tilanteesta. Kisa on erinomaisesti järjestetty ja rata Suomen ehdotonta parhaimmistoa, mutta väkeä ei vaan meinaa viivalle löytyä. Ja myös Viitasaarella raavittaneen päätä tämän saman asian kanssa...

Mikä ja missä: Medilaser Weekend 2015: lauantaina 11.7. mtb-maraton, sunnuntaina 12.7. xco-kisa, joka oli sekä kansallisen xco-cupin että pohjoismaisen xco-cupin osakilpailu, paikkana Valkeakosken Korkeakangas.
Sää: Kuluvalle kesälle kovin tyypillinen: pääosin poutaa, mutta sadekuurot pitivät huolen siitä, ettei rata päässyt kokonaan kuivumaan.
Reitti: Miesten elite ajoi sunnuntaina kuusi kierrosta (6 x 4.6 km), mutta M40-sarjassa kierrosmäärä oli neljä.
Muuta: Oma isku ei ole tällä kaudella ollut kummoinen, mutta kotiradalle oli taas tietenkin hienoa lähteä ajamaan kisaa. Ja kisafiilistä lisäsi myös uusi fillari, sillä 9.25-kiloiseksi viritetty BMC Fourstroke FS01 sai Korkeakankaalla kisakasteensa.

Poimintoja kisasta:

M40-sarjan osallistujalista oli kova. Samuli V takasi likimain maailmanluokan veteraanivauhdin, mutta Samulin lisäksi ainakin Heinikaisen Jari oli etukäteen ajateltuna allekirjoittaneelle selkeästi liian kova luu. Ja oletettavaa oli sekin, ettei oma vauhtini tulisi riittämään myöskään Marko S:n eikä Panu V:n kyytiin. Mutta koska xco on arvaamaton laji, podiumpaikkaa lähdin tietenkin hakemaan. :) Muista ajajista ainakin Jaska M sekä ympäripyöreää vuorokautta kisajärjestelyissä tehnyt Timo M oli myös laskettava mukaan, sillä molemmat herrat sutivat xco-pölyä naamalleni helteisessä Vaasan xco:ssa viime kesänä.

Yritin ottaa kunnon alkulämmöt ennen kisaa, ja varmaan puolisentoista tuntia tulikin ajeltua etukäteen. Jalka olikin mukavan valmis heti viivalla, mikä auttoi ampumaan ekana sillalle lähtölaukauksen kajahdettua. Kauaa en kärkipaikkaa saanut kuitenkaan pitää, sillä Samuli näytti laittavan likimain kaiken peliin heti ekalla latupohjalla. Kunnolla irvistäen pysyin mukana, mutta ekassa nousussa alkoi jo olla vähän turhan tukalaa. Onneksi Jari nousi ohitseni, niin sain sitten keskittyä vain hänen takarenkaaseensa. Samuli irtosi kohti horisonttia, mutta Jarin mukana pysyin ilman hirvittävää tukaluutta. DH1:n alussa olisi ollut varaa ajaa ihan reippaasti kovempaakin, mutten nähnyt järkeväksi alkaa rynniä ohi. Ja saman laskun liukkaassa loppujuurakossa olinkin sitten jo siinä määrin pulassa, että Jari karkasi vähän. Serpassa sain kuitenkin imettyä eron umpeen, ja samalla Marko liittyi joukkoomme. Eikä kaukana ollut Panukaan. Kierroksen loppua kohti Markon meno tuntui väkevöityvän entisestään, ja miehellä näyttikin olevan vähän liikaa jalkaa meidän vauhtiin. Mutta aika lailla kimpassa lähdettiin kuitenkin toiselle kierrokselle. Panu oli jäänyt vähän, mutta vaani edelleen aika lähellä.

Olin mittari punaisella koko ensimmäisen kierroksen, mutta ihan tulipunaiselle ei onneksi menty. Heti toisen kierroksen aluksi punaisen sävy kuitenkin tulistui, kun tunnetusti vahvajalkainen Jari päästeli menemään latupohjalla. Ja kovin helpolta näytti Markonkin meno siinä mukana. Itse olin aika lailla pulassa, enkä pysynytkään jätkien peesissä. Ero jäi kuitenkin niin pieneksi, että sain jauhettua sen kiinni ekassa nousussa. Marko näytti koko ajan vahvemmalta ja pääsikin mäen päällä vähän karkuun. DH1:n puolivälissä mies oli kuitenkin reitin sivussa puhjenneen renkaan kanssa, joten kovassa iskussa olleen kaverin ajo jäi harmillisesti kesken. :( Itselläni ei tällä kertaa olisi ollut mitään eväitä Markon vauhtiin. Oma kisani jatkui edelleen Jarin kanssa kimpassa, ja vaikka olinkin taas aika lailla poikittain DH1:n liukkaassa loppujuurakossa, serpentiininousussa oltiin taas yhdessä. Ja siinä samalla saatiin kiinni myös M30-sarjan kakkosena ajanut (ja minuuttia meitä aiemmin startannut) Iiro S, jolla oli podiumsijan arvoinen maraton ajettuna lauantailta. Itselläni ei ole tällä kaudella ollut asiaa Iiron kyytiin, mutta maratonjumi tietenkin hidasti miehen vauhtia oleellisesti. Matka jatkuikin tästä eteenpäin kolmen hengen ryhmänä, eikä kierroksen loppu aiheuttanut mitään suuria repeämiä, vaikkei ihan tiukkana nippuna koko aikaa mentykään.

Vaikka Jari onkin kuluneina vuosina useimmiten näytellyt allekirjoittaneelle pyöräkisoissa selkäänsä, sen olen kuitenkin ehtinyt oppia, että herra käyttää poikkeuksellisen paljon kisoissa päätään. Ja niin kävi tälläkin kertaa. Asia kävi ilmi kolmannella kierroksella, jonka kyyti alkoi itselleni olla yksinkertaisesti liikaa. Vaikka roikuinkin pari kierrosta miehen takarenkaassa, Jari oli kylmän viileästi passaillut ja säästänyt voimiaan kisan loppuun. Mitään ihmeellistä ei kolmannella kierroksella varsinaisesti tapahtunut, mutta herran selkä alkoi kuitenkin pikku hiljaa vastustamattomasti karata. Eikä siinä oikein ollut mitään tehtävissä, vaikka kuinka yritin rimpuilla ja ajaa alamäet pikkuriskillä. Toisaalta Iirokin oli vähän pudonnut takarenkaastani, kun yritin laittaa itseäni totaalitiukoille etenkin ylämäissä. Kolmas kierros olikin ololtaan varsin tukala, mutta silti en osannut odottaa jalkojen kramppailua, joka alkoi jo 50 minuutin ajon jälkeen. Niinpä neljännestä kierroksesta olikin odotettavissa tuskien taival...

Kisan viimeinen kierros olikin sitten omalta osaltani melkoista rimpuilua. Ylämäissä oli varottava kramppeja, ja alamäissä touhu meni tönkköjalkojen ja väsyneen ukon takia entistäkin vaikeammaksi liukasteluksi. DH1:n lopussa olin jo heittää kyljelleni, mutta sain pelastettua tilanteen viime hetkellä. Serpa nousi vielä jollain lailla, mutta jalattomuus kävi armotta ilmi jo seuraavassa jyrkässä polkunousussa, joka ei sitten enää mennytkään ihan sukkana ylös. Bermipätkällä sainkin jo koipeni kramppaamaan siinä määrin, että viimeisestä noususta selviäminen alkoi arveluttaa. Iiro ajoi minut kiinni ennen nousun puoliväliä ja katosi vahvan näköisesti horisonttiin. Marajumin katoaminen kesti näköjään reilun tunnin. :) Kova on mies, ei voi muuta sanoa! Itsekin sain sitkuteltua mäen päälle ilman lisäkramppeja, mutta viimeisen kierroksen surkeus jäi vähän leimaamaan koko kisaa, vaikka M40-sarjan kolmantena maalilinjan ylitinkin. Jariin kertyi eroa lopulta vain reilu minuutti, ja toisaalta Panu jäi minusta suurinpiirtein saman verran. Mutta Samuli tykittää kärjessä kyllä huimaa kyytiä, sillä hävisin miehelle reilusti yli minuutin per kierros!

En osaa oikein sanoa, oliko ajoni hyvä vai huono. Surkea viimeinen kierros jätti vaisun fiiliksen, mutta toisaalta pystyin kuitenkin roikkumaan Jarin mukana pari kierrosta. Hämmentävän nopeasti alkaneet krampit vähän huolestuttavat, mutta osasyyllinen saattaa löytyä uuden fillarin uudesta ajoasennosta. Muistan edelleen kirkkaasti ne kramppijalat, joilla yritin taannoin ajaa Laajavuoren maraa uudella 29-Cubella, kun kroppa oli jo vuosien ajan totutettu Sparkin ajoasentoon. Eli ehkä tämä lähtee tästä taas sujumaan, kunhan saadaan vaan lisää happoa koneeseen. :) Ja muuten tämä BMC Fourstroke FS01 osoittautui kyllä ehdottoman positiiviseksi kokemukseksi. Kiipeää mäkiä vuorikauriin lailla ja on helppo ajaa alamäkeen.

Oman kisan jälkeen oli hienoa päästä seuraamaan miesten eliten lähtöä, jossa meno oli kieltämättä hurjaa. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että omaan räpellykseeni verrattuna kyse oli aika lailla eri lajista, kun Sasu, Kusti, Toni, Sakke, Perttu, Joonas ja kumppanit runttasivat Maisemamäkeä ylös tolkuttomilla tehoilla. Hienoa oli sitä menoa seurata.


Uuden pyörän täytyy olla nopea, kun lähti liikkeelle näin hyvin. :)


Tässä ollaan ensimmäisellä kierroksella DH1:n loppuosassa. Marko seuraa.


DH1:n loppua on tämäkin, ja edelleen ensimmäisellä kierroksella.


Tämä kolmikko hajosi hetkeä myöhemmin, kun Marko rikkoi renkaansa. Jarin kanssa seurataan taustalta.


DH1:n "RIP AX" -montussa toisella kierroksella.


DH1:stä on tämäkin, ja nyt mennään jo kolmatta kierrosta Iiron seurassa.


Mikä hartialukko? :) Liukkaat paikat täytyisi ajaa vauhdikkaasti ja rennosti, eikä tässä ole tietoa kummastakaan...

Medilaser-viikonlopun xco-kisan tulokset löytyvät täältä.

13.7.2015 /AK

---