Kisaraportti Finlandia-maastopyöräilystä 23.8.2009
Kisatouhuihin ei ole kuluvana kautena tahtonut oikein löytyä motivaatiota, ja Tahko onkin toistaiseksi ollut ainoa kunnon koitos. Valtava hapottaminen ei ole tainnut oikein innostaa, mutta toisaalta rehtiä kilvanajoa tuttujen kavereiden kanssa on ollut silti jopa hieman ikävä. Siksi en malttanut jättää väliin Messilän ja Tiirismaan lähes legendaarisissa maastoissa järjestettävää Finlandia-maastopyöräilyä. Ennen starttia jännitti tavallista enemmän, sillä kovaa ajaminen on tänä kesänä jäänyt lähes kokonaan väliin. Toki Tahkolla tuli ajettua kohtuullisen reippaasti, mutta kolmen kierroksen retkessä ei kuitenkaan missään vaiheessa ajeta sitä kuuluisaa isoa kovaa. Siksi olo oli noin 75 kilometrin kisan startin alla varsin epävarma, mutta toisaalta oli merkittävän hienoa päästä pitkästä aikaa kisaamaan. Reitti oli kuivassa kunnossa, mutta raskas päivä oli edessä, sillä koko reissulle kertyi nousumetrejä yhteensä noin 1400.
Starttia seuraava härdelli on juuri alkanut.
Finlandian päälähdössä, joka koostui kahdesta noin 38 km:n kierroksesta, oli vajaat parisataa osallistujaa. Startti oli tietenkin raju, mutta pysyin kuitenkin ihan hyvin tuttujen kavereiden kyydissä. Lähinnä Simoa (Sohkanen), Anttia (Kuitto) ja Perttua (Turku) yritin peesailla. Tukevissa hapoissa mentiin, mutta ihan ylivoimaiselta vauhti ei edes alun tiukahkoissa ylämäissä kuitenkaan tuntunut. Vaikka kovilla olinkin, kisaaminen tuntui pitkästä aikaa hauskalta. Pian riemu koki kuitenkin kovan kolauksen. Takapakkaan ja -vaihtajaan sotkeutui jokin pikkusormen paksuinen oksa, joka tietenkin esti voimansiirron normaalin toiminnan kokonaan. Pysähtyminen oli ainoa vaihtoehto, ja kävipä vielä niin, etten meinannut saada sitä risua takapakasta millään irti. Ainakin pari minuuttia siinä sählätessä kului, ja porukkaa tietenkin lappasi oikein urakalla ohi. Seuraavat kilometrit sitten kuluivatkin ohitellessa. Yksi ohitettavista oli Myllylän Mika, jonka peesissä tuli hetki ajeltua. Kun pääsin porukasta ohi, reissu jatkui jonkin aikaa kovin yksinäisenä. Ajaminen oli ihan jaksavaa, mutta fiilis ei tietenkään enää ollut katossa. Yritin kuitenkin ajaa sen, mitä koivista irtosi, vaikka välillä taidettiinkin lipsahdella liian voimakkaasti mukavuusalueen puolelle. Kun ensimmäistä kierrosta oli takana noin puolet, tuttu punainen selkä alkoi kuitenkin vilkkua horisontissa. Träskelinin Antti oli ajanut harhaan ja pudonnut porukasta, ja pian matkaa jatkettiinkin kimpassa. Hiekkatieosuuksilla Antti ajoi niin kovaa, etten meinannut edes peesissä pysyä, mutta sitten taas poluilla pääsin jonkin verran Anttia kovempaa. Reitin lopusta löytyi neljä reipasta nousua, ja kun näistä lähestyttiin ensimmäistä, olin onnistunut jättämään Anttia noin sata metriä. Reitin merkinnässä oli tänä vuonna monessa kohtaa toivomisen varaa, ja lyhyellä asvalttipätkällä tulikin sitten ajettua harhaan. Yksi jyrkkä mäkikin tuli kiivettyä, kunnes tajusin, että enää ei taideta olla reitillä. Antti tietenkin seurasi meikäläistä, ja hetki siinä sitten ihmeteltiin, mihin tässä oikein pitäisi jatkaa. Lopulta oikea reitti löytyi, mutta taas tuli sählättyä ainakin minuutin verran, mikä huononsi kisafiilistä entisestään. Reitin loppuosan kolme tiukkaa nousua sujuivat ihan hyvin, mutta yleinen harmitus oli yhteensä noin kolmen minuutin ylimääräisen sähläilyn vuoksi sitä luokkaa, että toiselle kierrokselle lähteminen ei tuntunut erityisen houkuttelevalta vaihtoehdolta. Sijoitus taisi olla ensimmäisen kierroksen lopussa noin 15:n paikkeilla.
Ensimmäisen kierroksen alkua Pertun peesissä.
Tiirismaan hissilinjan nousun päällä ensimmäisen kierroksen lopussa.
Toinen kierros alkoi yksinäisissä merkeissä. Anttia ei näkynyt enää takana, ja toisaalta horisonttikin näytti kovin tyhjältä. Yritin ajella reippaasti ja rennosti, mutta kilvanajoon liittyvä asenne ei ehkä ollut ihan kohdallaan, sillä mukavuusalueella taidettiin taas olla. Ihan hyvin retki kuitenkin eteni, ja pian aloinkin saavuttaa edessä ajaneita. Tyynelän Samin ohitin ennen toisen kierroksen puoliväliä, ja jonkin ajan kuluttua pari muutakin kaveria jäivät taakseni. Hetken aikaa ajettiin yhdessä, mutta ylämäkipätkien jälkeen huomasin aina olevani yksin. Tuosta taisi tulla jotain sellaista itseluottamusta, että ehkä tämä fillari sittenkin vielä liikahtaa johonkin, ja aloinkin pikkuhiljaa päästä kisafiilikseen. Reitin varrella oli mukavasti kannustajia, jotka myös kertoivat eroja edellä ajaviin, mikä lisäsi intoa entisestään. Vaikutti siltä, että oma ajoni oli edelleen kovin samanlaista kuin kesällä 2008. Tuoreilla jaloilla homma ei oikein tunnu sujuvan, mutta kun hapotusta on takana parisen tuntia, jaloista alkaa löytyä yllättävän hyvin ruutia. Kävikin niin, että eteneminen tuntui nyt olevan paljon helpompaa ja terävämpää kuin ensimmäisellä kierroksella. Hyvä ajofiilis kuitenkin heikentyi hieman, kun pian sekä Miettisen Olli että Sohkasen Simo olivat reitin varrella. Myöhemmin selvisi, että Simo oli heittänyt volttia kovasta vauhdista rikkoen fillarinsa, mutta mies oli onneksi pintanaarmuja lukuunottamatta ehjä. Ollilla oli kuuleman mukaan vain huono päivä, mikä on tietenkin harmillista, sillä mies on tällä kaudella taistellut voitosta lähes kaikissa maastokisoissa, joihin on startannut. Kierroksen loppua lähestyttäessä hölläilin hieman, jotta jyrkkiin ja pitkiin nousuihin löytyisi vielä potkua. Ja ihan hyvin nuo sitten nousivatkin. Vasen etureisi alkoi ylimääräisellä värinällään antaa ensimmäisiä merkkejä orastavista krampeista, mutta pystyin kuitenkin kiipeämään putkelta, mikä helpotti etenemistä merkittävästi. Kun kolme suurta nousua oli vielä jäljellä, sain eräältä kannustajalta kuulla, että seuraava selkä on noin puolen minuutin päässä. Ja kaikkihan sitä oli sitten laitettava peliin. Näistä nousuissa ensimmäisessä, joka oli varsin jyrkkä ja pitkä polkukiipeily metsän siimeksessä, ei näkynyt vielä ketään, mutta nousua seuranneessa rajuhkossa polkulaskussa olin jo kuulevinani edestä epämääräistä kolinaa. Ja kun sitten saavuttiin Tiirismaan hissilinjan tiukkaan ylämäkeen, sain sekä Pertun että Antin (Kuitto) näköpiiriini. Ja tokihan jätkät piti yrittää saavuttaa. Sain aimo annoksen lisäintoa, kun seikkailuihmeet (Kaisun mies) Jaakko ja Mäkelän Ville olivat radan varressa raivokkaasti kannustamassa. Miehet huusivat perääni vielä pitkän matkan päähän, ja Pertun selkä alkoikin lähestyä mukavaa tahtia. Hissilinjan viimeisten metrien aikana pääsinkin Pertusta ohi, ja miehen kommentti oli taas omiaan osoittamaan sitä, kuinka hyvällä hengellä näissä karkeloissa kisataan: "Ihmettelinkin, missä hel****ssä sä viivyt." :) Hissilinjan nousua seurannut rajuhko alamäki tuli ajettua reikä päässä -asenteella, sillä mikään muu taktiikka ei ollut mahdollinen, jos halusin yrittää vielä Antin tavoittaa. Jäin kyllä laskussa, sillä Antin alamäkivauhdissa ei taida juuri kukaan xc-kuski pysyä, mutta omalle laskutekniikalleni mentiin kyllä ihan ylärajoilla ja hetkittäin jopa riman yläpuolella. :) Olin vajaat sata metriä Antin perässä viimeisen mäen alla, mutta ero oli kuitenkin pienenemään päin. Huutelin Antille muutaman otteeseen "odota!" ja "älä jätä!", muttei mies kuunnellut. :) Luulin jo hetken, että voisin vielä päästä ohi, mutta kahdeksan sekunnin turvin Antti pysyi lopulta edellä. Kisan loppu oli kuitenkin omalta osaltani äärimmäisen hieno ja jännittävä! Sijoitukseksi tuli lopulta kahdeksas.
Pääsin viimeisessä nousussa näin lähelle Anttia...
...ja kiipeäminen oli tuskasta huolimatta hauskaa...
...kun yritin henkisellä väkivallalla hidastaa miehen vauhtia. :)
Maalissa.
Kisan jälkeistä spekulointia seitsemänneksi ajaneen Antin kanssa.
Ajamani kierrokset olivat tämän vuoden Finlandiassa kovin erilaisia. Ensimmäinen oli muutaman minuutin ylimääräisen sähläilyn ja yleisen tukkoisuuden vuoksi jopa ikävä, mutta toisaalta toisesta kierroksesta jäi niin miellyttävä maku, että plussan puolellehan tämä kokonaisuudessaan selkeästi menee. Vielä olisi muutama maratonkisakin tällä kaudella tarjolla, mutta saa nyt nähdä, miten niihin jaksaa osallistua. Ehkä Kouvolan sm-mittelöä voisi harkita, mutta nukutaan nyt kuitenkin muutama yö, jottei tule tehtyä mitään hätiköityjä päätöksiä. :)
Finlandian tulokset löytyvät kilpasarjan osalta täältä.