Kertomus Korson mtb-maratonista 1.6.2008

Lopulta se sitten alkoi, kisakausi 08 nimittäin. Takana on kohtuullisen ahkera talvi, ja olinkin lähes innoissani, kun pitkästä aikaa sai kiinnittää numerolapun fillariin ja lähteä viivalle. Maraton-cupin avauskisa oli ajettu jo viikkoa aiemmin Oulussa, mutta tuo jäi itseltäni väliin. Cupin toinen kisa ajettiin Vantaan Korsossa hienolla 30 km:n radalla, joka kierrettiin kahteen kertaan. Täydelle matkalle kertyi siis kilometrejä reilut 60. Korson rata on siinä mielessä erityisen miellyttävä, että suuri osa matkasta ajetaan maastopoluilla. Muutama kohtuullisen tekninenkin paikka löytyy, ja täysjoustofillari taitaakin olla suurimman osan mielestä oikea valinta tälle reitille. Kisan lähtö oli miellyttävä. Ensimmäiset pari kilometriä ajettiin rauhallista vauhtia lähtöauton perässä, eikä hapoista ollut tietoakaan. Kun auto hävisi porukan edestä, isku tietenkin alkoi, mutta valtavaa härdelliä ei kuitenkaan missään vaiheessa syntynyt, vaan väki hakeutui nätisti jonoon kovasta vauhdista huolimatta. Oma jalka tuntui ihan hyvältä, eikä mitään yltiöpäistä hapottumista päässyt tapahtumaan, vaikka käytännössä lähes täysillä mentiinkin. Uusi fillari toimi ongelmitta, ja erityisesti teknisillä polkupätkillä meno oli välillä turhankin helppoa. Toisaalta tieosuuksilla sai sitten iskeä lähes kaikkensa, jotta pysyi porukan mukana.

Ensimmäisen kierroksen alkupuolta ajettiin tutussa porukassa. Mukana olivat ainakin Veikkolaisen Kari, Pohjasvuon Pasi, Turtiaisen Jani ja Oulussa viikkoa aiemmin kovaa ajanut Pakkasen Jarkko. Porukka hajosi, kun Kari ajoi yhdessä risteyksessä pari metriä harhaan. Lisäsin tuon jälkeen itse vauhtia, ja sainkin kierroksen loppupuolella kiinni viiden kuskin porukan, jossa ajoivat ainakin Vainion Panu ja Soidinsalon Sami. Kun olin hetken lepäillyt peesissä, meno tuntui taas niin helpolta, että päätin siirtyä vetohommiin. Reitin suurin nousu, joka vei maankaatopaikan laelle, oli viitisen kilometriä ennen kierroksen loppua. Iskin tuohon mäkeen ihan reippaasti, ja huomasinkin pian olevani enemmän tai vähemmän yksin.

Toinen kierros alkoi hienoissa tunnelmissa. Jaloista löytyi ruutia yllin kyllin, ja sijoituskin taisi olla kympin joukossa. Yritin ajella toisen kierroksen alkua happoja vältellen, jotta jaksaisin hyvää vauhtia maaliin asti. Mieli synkkeni kuitenkin pian, kun huomasin, että takarengas alkoi taittua tiukoissa kurveissa alle. Nopea pysähdys varmisti asian: takarenkaasta oli sisärengas puhki. :( Rengas tyhjeni kuitenkin niin hitaasti, että päätin jatkaa kisaa rikkinäisellä renkaalla, sillä renkaanvaihtoon olisi tuhrautunut ainakin viisi minuuttia. Sainkin pian kiinni kolmen kuskin porukan, jota vetivät vuorotellen Siltasen Mikko ja Niemisen Tommi. Takarengas tyhjeni hiljalleen ja teki erityisesti kurvien ajamisen haastavaksi, mutta pysyin kuitenkin porukan mukana. Polkupätkät oli ajettava varovasti, jottei tyhjentyvä rengas löisi vanteelle, mutta yllättävän hyvää vauhtia pystyin erityisesti poluilla kuitenkin ajamaan.

Kun matkaa oli jäljellä noin 10 km, Niemisen Tommi iski ja irtosi porukasta. Hetkeä aiemmin Soidinsalon Sami oli liittynyt joukkoon, ja taitoinkin tästä eteenpäin matkaa Samin ja Leinosen Jannen kanssa. Maankaantopaikalle nousu sujui jalkojen puolesta hyvin, mutta takarengas alkoi olla jo niin tyhjä, ettei penkissä uskaltanut enää juuri istua. Näyttikin siltä, etten selviä maaliin asti, mutta Janne vakuutteli mäen harjalla, että kyllähän loppumatka jo menee vaikka pelkällä vanteella. :) Seuraavat polkupätkät ajoin putkelta etukenossa ja toivoin parasta. Vauhtia oli ihan reippaasti, ja pariin otteeseen takarengas kolahtikin vanteelle, mutten jaksanut siitä juuri välittää. Sain tällä polkupätkällä hieman eroa Samiin ja Janneen, mutta kun maalia edeltävä parin kilometrin mittainen asfalttipätkä alkoi, rengas oli jo käytännössä tyhjä. Janne ja Sami ajoivat ohitseni, mutta pääsin onneksi heidän peesiinsä ja jatkoin etukenoajoa. Viimeisessä ylämäessä ei ollut mitään jakoa tehdä minkäänlaisia vastaiskuja, mutta maaliviivalla oli pakko tuulettaa ihan kunnolla sitä, että pääsin maaliin asti ilman renkaanvaihtoa.

Kisa meni lopulta erinomaisesti. Tulin maaliin seitsemäntenä, ja kun edessä oli kaksi M40-sarjan kaveria, olin miesten yleisen sarjan viides. Ojalan Henri oli ylivoimainen, mutta pronssin, jonka vei Niemisen Tommi, hävisin vain minuutilla. Kisa meni siis sijoituksen puolesta paremmin kuin koskaan, mutta pääasia kuitenkin oli, että kisaaminen oli edelleen juuri niin hauskaa puuhaa, kuin mitä viime kauden perusteella muistinkin sen olevan. Tästä on hyvä jatkaa kohti Tahkoa.

Kisan tulokset löytyvät täältä.

1.6.2008 /AK