Kisaraportti Korson XCM-kisasta 29.5.2011

Kauden 2011 XCM-cupin toinen osakilpailu ajettiin Vantaan Korsossa perinteisen hienolla radalla. Sää oli viileä mutta poutainen, ja reitti olikin varsin kuivassa kunnossa. Omat fiilikseni olivat kisan alla hieman sekavat, sillä kotiuduin Garda-järveltä kisaa edeltäneenä iltana. Ihan Rajamäen kaltaista intoa ei lähtövaatteen alla itseltäni löytynyt, mutta mielelläni kisaan kuitenkin starttasin.


Ensimmäisen kilometrin avopallohärdelli.

Periaatteessa tykkään Korson radasta kovastikin, mutta kisan ensimmäinen kilometri on henkisesti jopa jossain määrin ahdistava. Ensimmäisen kilometrin asvalttiosuus nimittäin ajetaan johtoauton perässä vaihtelevaa vauhtia liikkuvana avopallohärdellinä, ja onkin suoranainen ihme, ettei kasoja ole kuitenkaan liiemmin syntynyt. Itselläni ei röyhkeys eikä rohkeus riitä siihen, että rynnisin tuon porukan kärkisijoilla, ja siksi Korson startti sujuukin aina omalta osaltani melko huonosti. Kun kisa siirtyy asvaltilta kapeille poluille, jono venyy pitkäksi, jota tiukat kurvit vaan pidentävät entisestään. Kohtuullisen hyvin pääsin kuitenkin tänä vuonna matkaan, ja sijoitukseni taisi polkuosuuden aluksi olla jossain 20:n paikkeilla. Hiekkatiepätkillä olin tunnetusti kovilla, mutta poluilla ajeltiinkin välillä sitten niin rauhallisesti, että meinasi jopa harmittaa. :) Kapeilla poluilla ei kuitenkaan ollut mitään mahdollisuutta ohitteluun, joten tyydyinkin sitten varsin maltilliseen polkuvauhtiin. Ja aina, kun siirryttiin pyörä- tai hiekkatielle, olin peesistä huolimatta rehellisissä vaikeuksissa. :) Alun polkupätkät sujuivat muuten lopulta hyvin, mutta onnistuin saamaan keskisormen vahvuisen kepin etuvaihtajan ja keskiön väliin. Pysähtyä ei sen vuoksi tarvinnut, sillä sain revittyä kepukan puolen minuutin jumpan jälkeen vauhdissa irti, mutta etuvaihtajan säädöt taisivat samalla kärsiä. Isoa eturatasta olikin vaikea saada loppukisan aikana päälle, mutta se ei lopulta kovin paljoa menoa haitannut. Vauhti alkoikin olla ihan hyvää. Ajoin reipasta vauhtia edenneessä porukassa, jossa vauhtia pitivät ainakin kanuunatoverit Jukka ja Maukka sekä Mäkelän kuntoihmeveljekset, jotka ovat näköjään pyöräilyssäkin pian Suomen parhaita. :) Tässä porukassa oli hienoa ja helppoa ajaa. Polkupätkillä tuntui, että olisin voinut ajaa reippaasti kovempaakin, mutta toisaalta iskuissa ei olisi tainnut olla mitään järkeä, sillä porukka olisi kuitenkin ajanut eron hiekkateillä kiinni. Kisa oli vielä nuori, eikä rykimisellä olisi todennäköisesti saanut mitään hyvää aikaan. Eikä se ajaminen rehellisyyden nimissä ihan koko aikaa helppoa ollut, sillä esimerkiksi jätemäen nousussa Villen vauhti tuntui olevan itselleni liikaa. Satunnaisista repeilyistä huolimatta porukka pysyi kuitenkin melko hyvin nipussa. Ja kun oltiin kierroksen viimeisillä kilometreillä, saatiin alkukauden maantiekisoissa kovaa jälkeä tehnyt Paavo kiinni. Omat jalat tuntuivat oikein hyviltä, joten toisen kierroksen alussa tilanne vaikutti vähintäänkin mielenkiintoiselta.


Ensimmäisen kierroksen irvistelyä Korson hienoilla poluilla. Kisan lopussa hurjaan lentoon yltynyt Ville seuraa.

En ole koskaan ajatellut maastopyöräilyä minään muuna kuin puhtaasti yksilölajina. Mitään joukkuetaktikointia en ole koskaan harrastanut, vaan kaikkia kilpakumppaneita on tullut autettua ja kiusattua samalla tavalla. :) Tässäkään kisassa ei tullut joukkuetaktikointia harrastettua, mutta kieltämättä oli hienoa ajaa kanuunakavereiden kanssa täysillä samassa porukassa. Maukka ja Jukka pitivät hyvää vauhtia yllä meidän ryhmässä, ja Jarkko vaikutti olevan todella kovassa iskussa, sillä mies ajoi jossain kaukana edessä. Toisaalta kovin kaukana kukaan ei ollut, sillä vaikka sijoituksemme taisikin olla hieman kymppisakin ulkopuolella, ero kärkeen oli vain muutama minuutti. Toki pitää muistaa se, että Henkka oli ajamassa enduroa Messilässä, joten kovin kaveri oli tällä kertaa joukosta poissa. Tunnelma oli joka tapauksessa toisen kierroksen alussa korkealla. Oma jalka oli varsin terävä, ja vedinkin porukkaa hiekkatiellä, kunnes Paavo nousi kärkeen juuri ennen polulle siirtymistä. Polulle siirtyminen helpotti omaa oloani jälleen selkeästi, ja haaveissa olikin vauhdin lisääminen, mutta tällä kertaa kävi ikävä kyllä toisin. Onnistuin eräässä nopeassa oikealle kaartuvassa mutkassa saamaan oikeanpuoleisen polkimen juuren alle sen verran jumiin, että fillariin tuli reippaasti vääntöä. Ja koska takarengas oli tiiviisti maassa kiinni, vääntö ei heittänyt fillaria poikittain vaan katkaisi rungon. :( Kuului melkoinen pamaus, kun hiilikuitu halkesi keskiön alta, ja kisa oli omalta osaltani ohi. Pystyin onneksi ajamaan varovasti takaisin maalialueelle, joten jalkamieheksi en joutunut, mutta olisihan se ollut melkolailla mukavampaa jatkaa kisaa. :) Toisaalta kyseessä oli aloittelijamainen ajovirhe, joten harmitus jäi lopulta varsin lieväksi. Enemmän olisi harmittanut, jos kisa olisi jäänyt kesken ilman omaa syytä.


Edelleen ensimmäisellä kierroksella.

Kaverit ajoivat lopulta hyvin. Mäkelän Jaakko joutui itseni tavoin jättämään kisan kesken teknisten murheiden vuoksi, mutta Ville oli järjestää Korson suurimman yllätyksen. Mies pääsi kisan loppua kohti niin tiukkaan vauhtiin, ettei edes kisan kärki Kanasen Kimmon johdolla päässyt karkuun. Ville ajoikin kärjen kiinni, mutta rikkoi harmillisesti renkaansa jätemäen laskussa. Kovaa menoa lienee kuitenkin vielä tiedossa kauden myöhemmissä kisoissa. Maukkakin alkoi päästä vauhtiin kisan loppua kohti, ja myös Jukka ajoi tasaisen väkevästi maaliin asti. Jarkon hurja vauhti hyytyi lopussa, mutta jonkin sortin myrskyvaroituksen mies kuitenkin antoi. Kanuunajuna jatkaakin vahvaa menoaan kohti Laajavuoren maratonia...

Takana oli tällä kertaa vähän erilainen kisa. Ja nyt oleellinen kysymys tietenkin kuuluu, mistä saan uuden rungon hajonneen tilalle. :) Laajavuoreen tulee varmaan lähdettyä vaimon Strikella, mutta Tahkoon mennessä pitäisi pystyä jo kehittämään jotain uutta...

Korson kisan tulokset löytyvät täältä.

30.5.2011 /AK