Kisaraportti Laajavuoren XCM-kisasta 14.6.2010

Kauden 2010 kolmas XCM-cupin osakilpailu ajettiin Jyväskylässä Laajavuoren perinteisellä radalla sunnuntaina 13.6.2010. Reitti on kuivana erittäin nopea ja silti fyysisesti haastava, sillä Laajavuoressa riittää tunnetusti kiivettävää. Tällä kertaa fyysinen rasitys nousi kuitenkin ihan uusiin lukemiin, sillä kisaa edeltäneiden päivien reippaat sateet olivat tehneet radasta todella mutaisen. Laajavuoren kisasta tulikin tänä vuonna todellinen mutapaini, jollaista en oman ajajaurani aikana muista olleen. Seinäjoella 2008 päästiin ehkä lähelle, mutta silloinkin ajettiin lähinnä suossa, ei mudassa. :) Jo vuosia muuttumattomana pysyneen Laajavuoren reitin pituus on 21 km, joka kierrettiin täydellä matkalla kolmesti.


Starttihetki.


Kierros alkoi loivalla hiekkatienousulla, joka on tässä alkamaisillaan.


Tässä vaiheessa ollaan vielä kovinkin puhtaita. :)


Kisan alku oli tällä kertaa mukavan rauhallinen.

Lähtöviivalla oli jälleen mukavan suuri joukko, vaikka samaan aikaan ajetut endurocup ja Porvoon ajot karsivatkin hieman kärkiporukkaa. Lähtö oli siinä mielessä erikoinen, että löysin itseni puolen kilometrin ajon jälkeen kisan kärjestä. Mihinkään yltiöpäiseen hapottamiseen en kuitenkaan lähtenyt, ja pian Kuiton Antti ottikin kärkipaikan. Aika kovaa mentiin, mutta pysyin kuitenkin kohtuullisen vaivatta mukana kärkiporukassa, jossa ajoivat ainakin Miettisen Olli, Sohkasen Simo ja mtb-o-tykki Saarelan Samuli. Ensimmäisten kilometrien hiekkatiepätkillä ajeltiin vielä kuivahkolla reitillä, mutta polkuosuuksien alettua totuus paljastui: kuraa ja mutaa oli tarjolla yllin kyllin. :) Rata oli jo ensimmäisellä kierroksella monin paikoin niin ikävässä kunnossa, että juoksemalla olisi päässyt etenemään vähintään yhtä vauhdikkaasti kuin ajaen. Putosin kärkiporukasta pikku hiljaa, mutta kärki ei varsinaisesti karannut vaan näkyi aina ylämäkiosuuksilla horisontissa. Kilvanajon asenne ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen, sillä fillaria kävi väkisinkin hiukan sääliksi. En siis tykitellyt mutapätkien läpi ihan surutta, vaan yritin ajaa jossain määrin järkevästi pyörää rikkomatta. Tuo tuskin oli nopein tapa edetä, mutta ehkä sillä sitten säästi muutaman kaatumisen. Vielä ensimmäisellä kierroksella yritin päästä koko reitin läpi ilman jalkautumista, mutta yritys epäonnistui, kun reitin loppupuolelta löytynyt yllättävän syväksi osoittautunut mutalammikko vei voiton. Eturengas upposi mutaan ihan reippaassa vauhdissa, ja lensinkin varsin puhtaasti sarvien yli. Ainoa vaurio oli ohjainkannattimen kääntyminen, ja aluksi olikin hieman outoa jatkaa matkaa vinossa olleella ohjaustangolla, mutta lopulta se ei ollenkaan haitannut vauhtia. Ja tulipahan samalla testattua äärikevyttä AX-ohjaamoa äärimutaisissa olosuhteissa, joten ehkä laitteen kisakelpoisuudesta tuli taas lisävahvistusta. Loppuosa ensimmäisestä kierroksesta tuli ajettua ihan hyvissä voimin, mutta fiilis ei kylläkään ollut ihan paras mahdollinen. Oli pikemminkin sellainen olo, ettei oikein jaksaisi enää kahta kierrosta tätä mutapainia. Vauhti oli kuitenkin ihan hyvää, sillä kuulin kierroksen vaihtuessa olevani alle minuutin kärkeä perässä. Sijoitus taisi olla pari pykälää TOP 5:n ulkopuolella.


Ensimmäinen kierros on vaihtumassa toiseksi, ja puhtaus on menetetty jo aikoja sitten...

Toinen kierros alkoi hieman kaksijakoisissa merkeissä. Toisaalta kulki ihan hyvin, mutta toisaalta ei oikein napannut. :) Yritin ajella reippaasti mutta maksimihappoja vältellen, ja kuraspooreissa tuli jälleen passailtua. Niemisen Tommi ajeli horisontissa likimain vakioetäisyydellä koko toisen kierroksen, mutten millään onnistunut miestä tavoittamaankaan. Ajaminen oli kuitenkin edelleen ihan jaksavaa, ja varsinkin ylämäkiin pääsin kohtuullisen hyvin. Pahimmat mutapätkät tuli ihan suosiolla juostua, mutta lieju ei jostain kumman syystä tuntunut enää niin ikävältä kuin ensimmäisellä kierroksella. :) Fillarin voimansiirto ja jarrut alkoivat kyllä olla melko ikävässä kunnossa, mutta oikeastaan kaikki kuitenkin toimi kohtuullisen hyvin. Kierroksen vaihtuessa kolmanneksi sain jälleen yllätyksekseni kuulla, että kärki oli yllättävän lähellä, sillä eroa oli vain puolitoista minuuttia. Sijoitus taisi edelleen olla pari pykälää TOP 5:n ulkopuolella.


Tässä on jo 42 km takana. Maaliin on enää 21 km.

Kolmas kierros alkoi yksinäisissä merkeissä. Tommi oli kadonnut horisontista, eikä takanakaan näkynyt ketään. Voimia tuntui kuitenkin olevan vielä ihan hyvin, mutta silti ajelu taisi taas vaihteeksi lipsahdella hieman mukavuusalueen puolelle. Yritin kyllä edetä ihan reippaasti ja varsinkin ylämäissä vauhti varmaan olikin kohtuu hyvää, mutta liejuosuuksilla taisi tulla annettua tasoitusta ihan reippaasti, kun säälittä ajamisen sijaan kiertelin pahimmat paikat lutakoiden reunoja pitkin. Ylämäissä tuli aina vilkuiltua taakse, mutta kovin tyhjältä siellä näytti. Niinpä kohtuullisen hyvän jaksamisen ansiosta mieleen hiipikin jo ajatus, että kunhan tätä tahtia jatkaa maaliin, niin tuskin kukaan enää takaa tulee ohi. Mutta olinpa jälleen väärässä. :) Kun kierrosta oli jäljellä kymmenisen kilometriä, takana alkoi vilkkua keltapaitainen kanuunakaksikko, joka läheni hitaasti mutta varmasti. Olikin käymässä niin, että kisan lopusta oli tulossa merkittävän mielenkiintoinen, sillä en ihan heti muista, milloin viimeksi olin päässyt kisan lopussa reipasta vauhtia etenevään kanuunajunaan. Pian Mauri ja Ismo olivatkin jo kannassani, ja siitä se riemu sitten vaan yltyi. Eniten voimia tuntui olevan Maukalla, joka irtosi parinkymmenen metrin päähän Ismosta ja minusta. Ero ei kuitenkaan kasvanut sen suuremmaksi, kun yritin roikkua hyvää vauhtia pitäneen Ismon peesissä. Viimeistään nyt kävi selväksi, että kolmannen kierroksen alkupuoli tuli tosiaankin vietettyä mukavuusalueella, sillä vauhti ja hapot kasvoivat reippaasti, kun kanuunajuna pääsi vauhtiin. Ja niinhän siinä sitten kävi, että hyvän vauhdin seurauksena horisontissa alkoi vilkkua selkiä. Juutin Tuomas saatiin kiinni aika nopeasti, ja nipussa olikin sen jälkeen neljä ajajaa, sillä Maukan irtiotto oli ajettu kuralammikossa rupemisen seurauksena kiinni. Pian Tuomas kuitenkin tipahti, ja mutapaini jatkui taas kanuunavoimin. Monin paikoin jouduttiin juoksemaan, kun lieju vei renkaista pidon, mutta olipahan pahasta olosta huolimatta hauskaa! En ole ikinä oikein innostunut pyöräilystä joukkuelajina, mutta kieltämättä tässä uudessa tilanteessa oli jotain erityistä fiilistä, kun pääsin oman seuran kaverien kanssa hyvään vauhtiin. Seuraavana horisontissa alkoi näkyä Niemisen Tommin selkä, joka sekin läheni uhkaavasti. Ja eipä aikaakaan, kun Saarelan Samulikin ilmestyi näkyviin. Taisi siis olla niin, ettei kisan kärkikään ollut enää kaukana. Itse aloin kuitenkin olla jo siinä määrin tiukoilla, etten pystynyt enää vauhtia lisäämään. Kun kisaa oli jäljellä noin kilometri, alkoi pitkä ja loiva hiekkatienousu, jonka alussa saimme kiinni totaalisesti väsähtäneen Miettisen Ollin. Olmilla taisi edellisenä päivänä ajettu Vuokatti MTB painaa siinä määrin jaloissa, ettei mies ollut ollenkaan oma itsensä. Kun hiekkatienousu oli aluillaan, tapahtui jotain yllättävää ja samalla miellyttävää. Ismo iski irti hämmästyttävän kevyen näköisesti ja sai nopeasti Tommin kiinni. Aluksi näytti siltä, ettei Maukka pysty vastaamaan iskuun, mutta toisin kuitenkin kävi. Itseltäni ei löytynyt ruutia enää riittävästi ja jäinkin seuraamaan, miten kanuunaveljet pärjäävät Tommia vastaan. Ja hyvinhän he sitten pärjäsivät. Maukka iski vielä lopussa Ismosta ohi ollen kokonaiskisan neljäs Ismon sijoittuessa viidenneksi. Itse ajoin Tommin jälkeen seitsemänneksi. Kisan kärjessä oli Skins-kaksikko Antti ja Simo, ja Samuli ajoi kolmanneksi. Yllättävää oli, että itsekin jäi kärjestä vain kolme minuuttia. Tässä kisassa olisikin voinut olla paremmalla asenteella ja piirun verran paremmalla jaksamisella saumat vaikka mihin. Joka tapauksessa takana oli taas hieno kisa, vaikka mudan ja liejun määrä ylittikin kaikki kohtuuden rajat moninkertaisesti.


Mutapaini on loppumaisillaan, maaliin on enää kymmenisen sekuntia.


Kuraa, kuraa ja kuraa...

Viime aikoina ylipitkät lenkit ovat jääneet todella vähiin. En tiedä, onko siinä syy lievälle vaisuudelle, mutten ole kuitenkaan tällä kaudella saanut kisojen lopuissa sitä samaa iskua päälle, joka aiempina vuosina on löytynyt. Ihan hyvin kuitenkin jaksoin Laajavuoressa maaliin asti, joten ehkä kyse on kuitenkin siitä, että muut ovat yksinkertaisesti kovemmassa kunnossa. :) Erityisen hienoa Laajavuoren kisassa oli Ismon huima isku, joka kantoi selkeään voittoon M40-sarjassa, vaikka takavuosina kovaa jälkeä tehnyt Markku Aninkokin oli pitkästä aikaa kisassa mukana. Lisäksi Laajavuoren kisa teki Tahkon kahden kierroksen koitoksesta ennakkoon ajateltuna erittäin mielenkiintoisen, sillä 120 km:n matkalle on itseni lisäksi lähdössä ainakin Tommi ja Maukka. Toivottavasti Tahkolla ei kuitenkaan ole ihan niin kuraista kuin Laajavuoressa. :) Juomahuolto tuli tässä kisassa hoidettua pitkästä aikaa repun avulla, kun kauden aiemmissa koitoksissa pulloja tarjonnut valmentaja innostui itsekin ajamaan kilpaa. Reppu toimi hienosti, eikä pulloihin taida olla enää paluuta, sillä valmentajan kisa tuskin jäi viimeiseksi. :)

Kisan tulokset löytyvät täältä.

14.6.2010 /AK