Viikko 52
Vuoden 2010 viimeinen viikko tuli vietettyä puolikuntoisena. Kuume ei onneksi noussut, mutta olo oli parina päivänä niin heikko, ettei lenkille ollut asiaa. Vuoden kokonaistreenimääräksi tuli 1018 h ja 45 min, joten kesän notkahduksesta huolimatta vuosi oli kokonaisuudessaan taas kohtuullisen ahkera. Ja kuten on jo moneen kertaan tullut sanottua, treenaamiseen on menneinä kuukausina tullut niin suuria periaatteellisia muutoksia, että kevättä odotellaan oikeinkin innolla. Jos talvi sujuu hyvin, tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, onko maastopyöräkisavauhti muuttunut mihinkään. Ihmiskoe siis jatkuu myös vuonna 2011. :)

Viikko 51
Tällä viikolla vietettiin harjoituksellista merkkipäivää, kun kuluvan vuoden treenituntimäärä nousi keskiviikkona toiselle tuhannelle. Vaikka harjoittelu onkin kovasti muuttunut Valkeakoskelle muuton seurauksena, mukavan ahkeraa on toiminta edelleen ollut. Työmatkapyöräilystä tosin tuli viikon päätteeksi aiempaa hankalampaa, kun lumimyräkkä tukki Ahvenjärventien todennäköisesti koko lopputalveksi. Eiköhän jotain kuitenkin keksitä tilalle. Onneksi kinkku oli hyvää.

Viikko 50
Työmatkapyöräily on viime aikoina ollut siinä määrin ahkeraa, että viikonloput tulee vietettyä lähinnä lepäillessä. Niin kävi tälläkin viikolla. Toisaalta tilanne saattaa muuttua hyvinkin nopeasti, sillä kunnon lumimyräkkä tuhoaa työmatkatalvireitin hetkessä useaksi päiväksi. Pitää toivoa, ettei niin käy. Tällä viikolla tuli taas kerran huomattua sekin, kuinka epämääräistä hommaa "päivän kunnon" ennustaminen on. Perjantaiaamuna oli kaikinpuolin moitteettomat olosuhteet ajella töihin, mutta mies oli niin väsynyt, ettei hommasta meinannut tulla mitään. Ehdinkin jo luulla, että lepopäivälle olisi tarvetta. Mutta vielä saman iltapäivän sählyssä olo olikin sitten yhtäkkiä niin virkeä ja jaksava, ettei umpihappoja meinannut saada kertymään mitenkään, vaikka kuinka yritti ravata reikäpallon perässä. Ja sama jaksaminen jatkui myös sählyn jälkeisessä fillaroinnissa töistä kotiin. Väsyneen aamun perusteella moista jaksamista ei olisi osannut mitenkään ennustaa. Tällaisten kokemusten jälkeen alan olla entistä vahvemmin sitä mieltä, että noppa on erinomainen väline päivän kunnon ennustamiseen. :)

Viikko 49
Näyttää vahvasti siltä, ettei talvi lähde enää ennen kevättä pois. Tällä viikolla kymmenen pakkasasteen lämpimämmälle puolelle noussut lämpötila teki fillaroinnista miellyttävää, vaikkei työmatkareitti lumisateiden jäljiltä kovin hyvässä kunnossa ollutkaan. Oikein mukavaa oli silti. Ensi viikolla mukavuus onkin sitten taas vaarassa, kun lämpötila pudonnee ainakin alkuviikon ajaksi parinkymmenen pakkasasteen tuolle puolen. Toisaalta näissä paukkupakkasajeluissa on sellaista tunnelmaa, jota ei mistään muista olosuhteista löydy, mutta hiukan turhan hyytäviä retkiä taitaa taas olla tiedossa...

Viikko 48
Takana on hieno, joskin poikkeuksellisen raskas, treeniviikko. Tunteja kertyi reippaasti, mikä ei tosin sinällään takaa raskautta, sillä edes 30-tuntinen viikko ei välttämättä tunnu juuri missään, jos mennään pelkällä pk:lla. Raskaus tuleekin tällä kertaa siitä, että nyt ei menty. :) Viikon kokonaistuntimäärästä yli 35%, noin 9 h, tuli vietettyä yli 70%:n sykealueella, mikä on itselleni poikkeuksellista. Viikottainen keskisyke onkin viime aikoina selkeästi noussut, kiitos kohtuu vauhdikkaan työmatkapyöräilyn. Entisessä elämässä valtaosa lenkkeilystä oli rauhallista pk-mönkimistä poluilla, joten siihen nähden muutos on jopa rajuhko. Tällä viikolla sykejakaumaan vaikutti merkittävästi myös ajopäiväksi muodostunut lauantai, jolloin Hakalan Ilkka järjesti perinteisen talvikanuunatapahtuman, Lempäälän-kierron. Reissu oli erittäin viihtyisä, mutta lunta oli kuitenkin metsissä jo sen verran, että kevyestä ajelusta oli turha edes haaveilla, vaikka Ilkka olikin käynyt pulkan kanssa availemassa polkuja. Nää on kovia reissuja, sillä vielä sunnuntaiaamunakin särki päätä. :) Mutta mikäpä on treenaillessa, kun talvi näyttää edelleen parasta puoltaan. Näin hienot talvikelit on maastopyöräilijälle suurinpiirtein sama asia kuin ainainen joulu pikkulapselle. :)

Viikko 47
Talviriemu jatkuu! Talvisissa postikorttimaisemissa ajelu on jostain syystä merkittävää hermolepoa, eikä kymmenen pakkasasteen kylmemmälle puolelle pudonnut lämpötilakaan tunnu menoa haittaavan. Flunssa sen sijaan haittasi menoa tällä viikolla muutaman päivän ajan, mutta tätä kirjoitettaessa tauti vaikuttaisi onneksi olevan jo voitettu. Ensi viikolle on ennustettu parinkymmenen asteen yöpakkasia, joten aamuretket töihin viilenee entisestään. Ihan helposti ei kuitenkaan suostuta antamaan periksi, sillä sään kylmyyshän on pelkästään varustelukysymys. :)

Viikot 45 ja 46
Voisiko tosiaankin olla niin, että talvi tuli Etelä-Suomeenkin tänä vuonna jo marraskuun lopussa... Tässä on nyt jo viikon verran ajeltu naama korvissa äärihienossa talvisäässä, ja kun sääennusteissa ei näy merkkiäkään lauhenemisesta, ainakin ensi viikolla lienee edelleen talviriemua tarjolla. Eipä siis voi todellakaan valittaa. Pitkästä aikaa tuli käytyä kanuunalenkilläkin, ja samalla kävi ilmi, että se onnistuu ihan hyvin Valkeakoskeltakin. Aiempina talvina kanuunalenkkejä edelsi usein parin tunnin yksinäinen ajelu, ja nyt tuo sama aika kuluu oikein kätevästi Koski-Tre-siirtymään. Siinä on kahdeksantuntinen ajopäivä aika nopeasti kasassa, kun maastokaniinien yhteislenkkiin yhdistetään Koski-Tre-Koski-siirtymät. Pitää kuitenkin muistaa varoa, ettei homma lähde (taas) lapasesta. :) Joka tapauksessa jo tämän ensimmäisen lumi-pakkas-viikon aikana tuli taas tajuttua, miksi talvi on maastopyöräilijän parasta aikaa.

Viikko 44
Maastopyöräily on mukavaa. Maantiepyöräilykin on satunnaisesti, erityisesti aurinkoisina kesäpäivinä, mukavaa. Jopa ylämäkipyöräily on jollain oudolla tavalla mukavaa, ainakin joskus. Lajin parissa onkin tullut menneinä vuosina vietettyä varsin runsaasti aikaa juuri siksi, että touhu on pääosin hauskaa. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että sisäpyöräily on kamalaa. Juuri nyt eletään sitä vuodenaikaa, jolloin saattaa esiintyä niin märkiä ja kuraisia päiviä, ettei metsään eikä edes maantielle tee mieli. Lajinomainen harjoitus on silloin tehtävissä trainerilla sisätiloissa, mikä on periaatteessa oikein hieno idea. Touhu on kuitenkin niin tappavan tylsää, että siinä on todellakin kyse vain treenaamisesta eikä missään mielessä hauskanpidosta. Alasta riippumatta hyvä yleisohje kuitenkin on, että välillä on tehtävä epämukavia asioita. :) Siksi trainerillakin tulee treenata joskus. Toivottavasti pakkassäät kuitenkin koittavat mahdollisimman pian, jotta tylsyys jää tällä treenikaudella vähiin...

Viikko 43
Kaikkeen näköjään tottuu. Tämän viikon jokaisena arkipäivänä tuli lenkkeiltyä vähintään kahdesti, mikä ei olisi ilman merkittävää väsymistä onnistunut vielä muutama kuukausi sitten. Tätä nykyä elimistö taitaa kuitenkin olla jo tottunut tilanteeseen, sillä viikonlopullekin riitti vielä kohtuullisesti virtaa. Vaikka treenimielessä eletäänkin pimeyden ja kuraisuuden vuoksi ehkäpä vuoden raskainta aikaa, motivaatiota on riittänyt aika hyvin. Ja siitä se ralliriemu sitten taas repeää, kun pakkanen kovettaa polut ja taivaalta alkaa leijailla valkoista... :)

Viikko 42
Kun muutin kesällä Valkeakoskelle, ajattelin, että työmatkojen fillarointi saattaa syksyn mittaan vaatia asennetta. Taisin olla väärässä. Vaikuttaa nimittäin siltä, että se on pikemminkin henkilöautoilu, joka asennetta vaatii. Fillarin selässä työmatkat tulee hyödynnettyä treenimielessä maksimaalisesti, kun taas henkilöautoillessa aika menee enemmän tai vähemmän hukkaan. Toki on niinkin, ettei kurainen metsäpolku ole parin plusasteen lämpötilassa välttämättä erityisen houkutteleva, mutta tilanne muuttuu oleellisesti, kun lämpötila putoaa muutamalla asteella. Pakkasyön jälkeiset aamuretket ovatkin toistaiseksi olleet työmatkaviihdettä parhaimmillaan. Toivottavasti niitä on lähiviikkoina tarjolla runsain mitoin.

Viikko 41
Kaksi treeniä päivässä -rytmi alkaa pikku hiljaa tulla tavaksi. Nykyinen työmatkapyöräily edesauttaa sitä kovasti, mutta samaa tahtia tuli jatkettua myös Vuokatissa, jossa olin tämän viikon lopulla siipeilemässä hiihtäjien leirillä. Suksiin en koskenut, vaan ajelin maastofillarilla Vuokatin ja Sotkamon hienoilla reiteillä. Urheiluopistolla majoittuminen oli siinä mielessä miellyttävää, että tuhti ateria oli tarjolla kolmesti päivässä. Nälkä ei päässytkään yllättämään missään vaiheessa, vaikka kuinka olisi treenannut. :) Treenimotivaatiota onkin viime aikoina riittänyt yllin kyllin. On mielenkiintoista nähdä, miten fillari kulkee ensi keväänä, jos tällä tyylillä jatketaan läpi talven. Ja "tässä tyylissähän" on kyse merkittävästä periaatteellisesta muutoksesta, sillä entisessä elämässä olin vahvasti sitä mieltä, että päivittäinen kolmen tunnin harjoittelu kannattaa ehdottomasti tehdä yhtenä pitkänä lenkkinä. Tätä nykyä päivärytmi on kuitenkin lähes poikkeuksetta ollut 1.5+1.5 h, mikä on ainakin toistaiseksi aiheuttanut ihan eri tavalla väsymystä kuin yksi kolmetuntinen lenkki. Väsymys lienee merkki joko kehityksestä tai taantumasta, mutta jonkinlainen muutos tässä on joka tapauksessa meneillään. :)

Viikko 40
Lenkkeily on taas viime aikoina ollut mukavan ahkeraa. Edelleenkään tässä ei olla palaamassa 30-tuntisiin treeniviikkoihin, mutta joka tapauksessa hommaan on taas vaihteeksi tullut sopivasti sähinää. Kuntosali lienee tullut jäädäkseen viikko-ohjelmaan, eikä ylämäkivetojakaan ole tarkoitus kokonaan unohtaa. Merkittävin muutos aiempaan tulee kuitenkin olemaan se, että jalkoihin yritetään löytää uutta ruutia pyöräilyn ulkopuolisilla menetelmillä. :)

Viikot 38 ja 39
Vaikka syysflunssa sotkikin hiukan kuvioita, jonkinlainen treenivaihde on taas saatu päälle. Tosin varhaisaamun lenkkeily tuottaa rauhallisesti toteutettunakin edelleen jossain määrin ryytyneen olon koko päiväksi, mutta ehkä sekin tästä hiljalleen helpottaa. Intoa on kuitenkin mukavasti, ja mäessäkin tuli käytyä pitkästä aikaa. Korkiksessa on edelleen taikaa. :)

Viikko 37
Kesällä alkanut muuttohärdelli on lopultakin takana eikä kahden asunnon loukkukaan enää vaivaa. Samalla tämä tarkoittaa sitä, että treenaamiseen ja erityisesti fillareiden virittelyyn pystyy taas panostamaan lähes entiseen malliin. :) Treenipuolella alkaakin olla vanhaa tuttua intoa. 20 tunnin viikkoihin ei ole tarkoitus palata, mutta urheilijan elämä kiehtoo siinä määrin, että eiköhän viimeistään ensi keväänä olla taas fillarin kanssa viivalla. Nyt, kun uuden kotiseudun hienoimmista poluista ja erityisesti parhaista nousuista alkaa olla edes jonkinlainen käsitys, ylämäkivedotkin palannevat pitkän tauon jälkeen enemmän tai vähemmän säännöllisesti viikko-ohjelmaan. Ehkä tämä taas tästä pikku hiljaa...

Viikot 35 ja 36
Vaikka kalenteriin tulikin XV Tour de Tampereen ansiosta pitkästä aikaa ahkerahko viikko, kyseessä taisi ainakin toistaiseksi olla vain poikkeustapaus, sillä fillarin selässä vietetty elämä on muuttunut työmatkapyöräilyksi ja talon rakentamiseksi. :) Tosin kiireelliset rakennustoimet saatiin viime viikonloppuna päätökseen, joten onhan se toki mahdollista, että raikkaat syyssäät nostavat taas treeni-innon korkealle. Pudonneiden lehtien värittämä metsä houkuttelee ihan eri lailla ajamaan kuin ylikuuma kesäpäivä, joten ehkä se pk:kin alkaa taas pikku hiljaa kiinnostaa...

Viikot 33 ja 34
Työmatkapyöräily alkaa hiljalleen sujua. Vielä muutama viikko sitten kaksi treeniä päivässä -rytmi aiheutti huomattavaa väsymystä, jota ei onneksi enää ainakaan häiritsevissä määrin esiinny. Toisaalta asian voi tulkita niinkin, ettei treeni enää tehoa. :) Saattaa kuitenkin olla, että (henkinen) väsymys on jatkossa räntäkelien myötä lisääntymään päin, vaikka syksy sinällään oikein hienoa maastopyöräilyaikaa onkin.

Viikko 32
Kulunut viikko antoi esimakua siitä, millaisiksi treeni tulevat todennäköisesti jatkossa muuttumaan. Entisessä elämässä 3 h oli lenkin minimikesto, ja nykyisin se taitaa olla lähellä maksimia. :) Samalla käynee niin, että tunnin mittaisia tehoajeluita tulee sopivan työmatkan ansiosta tehtyä aina silloin, kun jaloista tuntuu löytyvän ruutia. Toivottavasti sitä löytyy usein.

Viikko 31
Joku väitti joskus, että kilpaurheilijan on lajista riippumatta harjoiteltava kahdesti päivässä. Oma ajatukseni on kuluneina vuosina ollut pikemminkin se, että kun lenkille lähdetään, kerralla ajetaan vähintään kolme tuntia. Nyt tähän on kuitenkin tulossa pysyvä muutos, sillä työmatkaan kuluu fillarilla tätä nykyä reilu tunti. Joka päivä sitä tuskin tulee syksyn koittaessa kahdesti päivässä ajettua, mutta joka tapauksessa pitkiin pk-lenkkeihin perustunut harjoittelu tullee tästä eteenpäin muuttumaan tehokkaammaksi ja vähemmän aikaa vieväksi. Kovin tosin tuntuu tällainen kaksi treeniä päivässä -rytmi väsyttävän miestä, sillä kuluneen viikon perjantaina oli ahkeran työmatkapyöräilyn jälkeen puhti niin pahasti kateissa, että viikonlopun olisi ihan hyvin pystynyt käyttämään pelkkään loikoiluun. :) Saa nähdä, tottuuko tähän uuteen rytmiin, vai väsyttääkö jatkossakin yhtä paljon. Joka tapauksessa on kohtuullisen hienoa, että työmatka on nykyään taitettavissa äärimmäisen hienoa polkureittiä pitkin reilussa tunnissa. Kuluneina vuosina tuota reittiä on tullut puhtaasti treenimielessä hinkattua ties kuinka monta kertaa, mutta enpä olisi uskonut, että siitä tulee jonain päivänä osa työmatkaa.

Viikko 30
Takana on jo kolmas peräkkäinen loikoiluviikko, vaikka vaihteeksi tuli jotain jo vähän yritettyäkin. Nelosen vedot ja sen päälle kuntosali saivat miehen siinä määrin jumiin, että moisia voisi harrastaa jatkossakin. Ensi viikolla taitaa kuitenkin taas pyöräily vallata treenikalenterin, kun loma on ohi ja työmatkat on tarkoitus taittaa fillarilla. Saa nähdä, kuinka pää kestää. Töistä kotiin sujunee vihellellen, mutta aamuajelut hiukan arveluttavat...

Viikko 29
Vielä puolisen vuotta sitten olin lievästi kärjistettynä sitä mieltä, että sekä lepopäivistä että naisista on haittaa. :) Nyt pää on kuitenkin siinä määrin kääntynyt, että molemmista taitaa sittenkin olla hyötyä. Kuluneet pari viikkoa on tullut vietettyä muuttopuuhissa, ja treenaaminen onkin jäänyt vähemmille kuin vuosiin. Mutta kun lauantaina pääsin sitten pitkästä aikaa maasturin selässä poluille, hommassa oli niin paljon ajamisen iloa, ettei riemulla tuntunut olevan mitään rajoja. Lisäksi koivet toimivat kovin erikoisesti, sillä reisi ei ollutkaan heti ylämäki-iskun jälkeen täynnä happoa. Saattaakin olla, että treenaaminen tulee nyt muuttumaan selkeästi, sillä pelkillä määrillä ei taida mies enää kehittyä... Joka tapauksessa treenitauko on nyt takana. Saapa nähdä, miten loppukauden kisoihin löytyy vielä motivaatiota.

Viikko 28
Pitää mennä ajassa taaksepäin aina vuoden 2007 lopulle asti, jotta tulee vastaan edellinen alle 10-tuntinen viikko. Tuolloin syynä oli kyynärpäämurtuma, mutta tällä kertaa tekosyitä ei ole. Alunperin tällä viikolla oli tarkoitus ottaa poikkeuksellisen rauhallisesti Seinäjoen XCM-kisan takia, mutta kun perjantaista tulikin yllättäen avainpäivä, Seinäjoki jäi väliin. Samalla koko viikonloppukin tuli sitten loikoiltua. Kuluneina vuosina useampaan kertaan mainittu "lepopäivistä on vain haittaa" -hokeama joutuu nyt tosin uuteen valoon, sillä sunnuntain hölkkälenkillä jalka oli kevyempi kuin aikoihin. Lepäily jatkunee ahkerana ainakin vielä tulevan viikon...

Viikko 27
Tahkosta on kai hiljalleen toivuttu, vaikka ajaminen tällä viikolla kovin vaikeaa olikin. Olin pitkästä aikaa mukana kanuunalenkilläkin, kun sunnuntaina ajeltiin reipasta kyytiä Nokialle ja Ketunkivenkankaalle. Kanuunoissa on nykyään iso määrä kovaan maastovauhtiin pystyviä ajajia, joten Ismon koulutus alkaa tuottaa hedelmää. :) Maestro itse ajanee nykyistä vauhtia vielä ainakin 20 vuotta, ja tuohon samaan kyytiin taitaa nykyään pystyä jo kymmenisen kappaletta muitakin kanuunoja. Aika hienoa! Itselläni on nyt vuorossa selkeästi kevyt viikko, joka päättyy Seinäjoen XCM-kisaan. Keveys on seuraus tällä kaudella hurjaan vauhtiin yltyneen Simon antamista ohjeista, joita ei sovi käydä kyseenalaistamaan.

Viikko 26
Alkuviikolla jännitti, perjantai oli kauhua, ja sunnuntai tarjosi haikeutta. Ja kyse on tietenkin siitä, että lauantaina ajettiin Tahko MTB 2010.

Viikko 25
Vuoden suurin maastopyöräjuhla alkaa olla käsillä. Viime vuonna tupla-Roine tuntui toimivan Tahko-treeninä oivasti, joten samaa on tietenkin yritettävä tänäkin vuonna. Tarkoitus oli ajaa reipasta vauhtia kahdesti Roineen ympäri metsiä pitkin, ja ongelmaton reissu siitä jälleen tuli! Hankalin hetki osui neljän tunnin kohdalle toisen kierroksen alkupuolelle, mutta marjapiirakoiden ja hetkellisen löysäämisen jälkeen loppu oli taas oikeinkin jaksavaa. Jos samalla tavalla jaksaisi Tahkon toisella kierroksella, saattaisi jopa olla mukavaa. 120 km:n kisasta on tällä kertaa tulossa varsin kova koitos, sillä ainakin Markku, Mauri, Paavo ja Tommi pitänevät huolen siitä, että vauhti on rapsakkaa alusta lähtien. Ja saattaahan viivalle ilmestyä taas joku kova ulkomaalainenkin tuttavuus... Saa nähdä, onko Eepo viivalla. :) Hauskaa tullee joka tapauksessa olemaan!

Viikko 24
Jos tältä viikolta jätetään pois torstainen Korkeakangas-retki, jäljelle jää 15-tuntinen lepoviikko. Tällä viikolla tulikin lähinnä vain ajeltua ja naatiskeltua hyvässä seurassa. :) Syy poikkeukselliseen rauhallisuuteen on tietenkin siinä, että juhannusviikolla miehen pitää olla Tahko-treenejä varten mahdollisimman tuoreessa kunnossa.

Viikko 23
Tällä viikolla päähuomion vei Laajavuoren XCM-kisa, jossa ei kurasta ollut pulaa. Kisan aikana fiilis ei välttämättä ollut ihan paras mahdollinen, mutta jälkikäteen ajateltuna reissu oli jälleen erittäin hieno. Erityisesti kisan loppu oli äärijännittävä, kun kanuunajuna vyöryi Maukan ja Ismon ansiosta kohti kärkeä. Saa nähdä, vieläkö miesten vauhti yltyy loppukauden aikana. Oma jaksamiseni ei ole tällä kaudella vielä ollut ihan aiempien kausien tasolla, mutta kisaaminen on siitä huolimatta ollut huomattavan hauskaa. Ja sehän se on tärkeintä.

Viikko 22
Lopputalvesta yltynyt keuhkoputkivaiva heräsi taas Korson kisassa ja erityisesti sen jälkeisessä potkupalloilussa henkiin. En tiedä, vaikuttaako se oikeasti fillarin kulkuun, muttei hengitys kuitenkaan ihan täydessä iskussa Korsossa ollut. Nyt on teholääkekuuri jo takana, ja vaiva ainakin vaikuttaisi olevan voitettu. Laajavuoren ylämäkiin onkin taas mukava lähteä testaamaan, kuinka paljon miehestä saa irti.

Viikko 21
Kilvanajo on kummaa puuhaa. Ilkivallan takia enemmän tai vähemmän fiaskoksi muuttunut Korson XCM-kisa tuntui vielä pari tuntia maaliintulon jälkeen pannukakulta, mutta jo illalla reissu oli selkeästi kääntynyt plussan puolelle. Siihen tarvittiin umpiväsyneet jalat, rauhallinen ilta ja tietenkin valmentaja, jotta mieleen palasi taas se pääasia, minkä vuoksi näitä kisoja kierretään. Sijoituksella ei lopulta ole mitään väliä, kunhan itsensä saa laitettua oikeasti tiukoille.

Viikko 20
Taas mennään kohti kisoja, sillä ensi viikon sunnuntaina on tarkoitus laittaa jälleen numerolappu fillariin kiinni. Treenaaminen on tänä keväänä ollut siinä mielessä poikkeuksellista, ettei ääripitkiä lenkkejä ole juuri tullut tehtyä, ja toisaalta tehokkuutta on tainnut tulla hiukan lisää. Tahkollakin on näillä näkymin tarkoitus ajaa vain kaksi kierrosta, joten eipä koko päivän kestäville ajeluille taida olla varsinaisesti tarvettakaan. Pelkkiä pikamatkoja näyttää siis olevan tällä kaudella luvassa. :)

Viikko 19
Kesän voi kai sanoa saapuneen tällä viikolla, kun lämpötila nousi hellerajalle ja aurinko porotti. Samalla auringonottomaantielenkeistä tuli erinomaisen seuran ansiosta niin houkuttelevia, että tämä viikko lipsahtikin selkeästi pk-painotteiseksi, mikä ei kuitenkaan välttämättä ole ollenkaan huono asia. Jospa sitä sitten taas ensi viikolla yrittäis olla terävämpi.

Viikko 18
Kisakausi 2010 on nyt sitten avattu. Kisan vuoksi koko viikon treeniajasta tuli vietettyä noin 20% +80%-sykealueella, mikä ei oikein tahdo ilman kisoja onnistua. Menipä kisat miten tahansa, ne on joka tapauksessa erinomaisia treenejä, joissa mies tulee laitettua paljon tiukemmalle kuin yksinäisillä lenkeillä. Korsoa tässä jo odotellaankin...

Viikko 17
Kisakausi alkaa jo olla ovella, sillä maraton-cupin lähtölaukaus kajahtaa Rajamäessä jo ensi viikon lauantaina 8.5. klo 12:00. Tavoitteena on taas pitää hauskaa ja laittaa mies mahdollisimman tiukoille. Ja onhan se hienoa päästä testaamaan, joko fillarin keventely on mennyt siinä määrin liiallisuuksiin, että jostakin kohtaa napsahtaa. :) Muuttuneen elämäntilanteen seurauksena talouteen on tullut siinä määrin vahvaa treenitietoutta, että kisaa kohti mennään nyt aiemmista 30-tuntisista viikoista poiketen hieman erilaisella tavalla. Saa nähdä, miten Rajamäessä kulkee. Jos kulkee, se on urheilijan ansiota, ja jos ei kulje, se on valmentajan vika. :D

Viikko 16
Tällä viikolla vietettiin pyöräilyleiriä, joka korvasi Lapin reissun peruunnuttua jokakeväisen hiihtoleirin. Tavoitteena oli viettää 30-tuntinen pk-viikko, joka myös lopulta toteutui. Ja jotta pahin pk-jumi tulisi vältettyä, torstaina tehoiltiin Lukonmäessä poikkeuksellisen isolla toistomäärällä. Ja tästähän se treeniriemu vaan yltyy, sillä maastoreititkin alkavat jo olla hienossa kunnossa. Kirkkoharjun kivikko oli entisensä, ja vaikka rikkinäinen lasipullo keskeyttikin lauantain Roineen kierron, hyväkuntoinen Roukko-Hervanta pelasti paljon. :) Ehkä oleellisinta kuitenkin on, että tuore valmentajarooli on tuonut treeneihin sekä hyvää seuraa että perusteltua harjoitusmenetelmien kyseenalaistamista. Pitäisiköhän sitä oikeasti alkaa miettiä, miten harjoitteluaika olisi järkevintä viettää, jotta jalka olisi maastopyöräkisoissa mahdollisimman kevyt...

Viikko 15
Mistä tamperelainen pyöräilijä tietää kevään tulleen? No tietenkin siitä, että Hervannan laskettelurinteestä on sulanut lunta sen verran, ettei Lukonmäki-vedoissa tarvitse tyytyä enää pelkkään pyörätieosuuteen, vaan kiipeäminen jatkuu hissin yläasemalle asti. Nyt on siis kevät. :) Tehotorstaita lukuunottamatta tällä viikolla oli kevyttä ja oikein mukavaa. Valmentajakin musta kai tuli. :) Ensi viikolla onkin sitten ahkeran pk-leirin aika.

Viikko 14
Maantiepyöräily on ainakin näin alkukeväästä maistunut poikkeuksellisen hyvältä, ja kilometrejä onkin tullut jo nieltyä ihan ahkerasti. Touhu on siinä mielessä kovin erilaista kuin maastopyöräily, että veto on päällä lähes koko ajan, mikä saattaa ainakin teoriassa tehdä hyvää maastokisojen hiekkatieosuuksille. Erikoisen korkeiksi tuntuvat hapottomienkin maantielenkkien keskisykkeet nousevan, tosin osansa saattaa olla jo pari viikkoa jatkuneella lievällä puolikuntoisuudella. Mutta kunhan tästä keuhkoputken lievästä vajaatoiminnasta päästään eroon, fillari saa kevään kiihtyessä kovempaa kyytiä kuin koskaan... :)

Viikko 13
Pääsiäinen on usein tarkoittanut ahkeran pk-maantiekauden alkua, ja niin kävi tänäkin vuonna. Vielä alkuviikolla jaloista oli vatsataudin jäljiltä puhti kokonaan pois, mutta jo loppuviikolla mies tuntui toimivan normaalisti. Varsinkin lauantain isku oli terävää ja jaksavaa, ja jälleen pääsi käymään niinkin, että tehotreeniä seuranneena päivänä fillari tuntui kulkevan kuin itsestään. Tästä on nyt sitten tarkoitus jatkaa vielä muutama viikko määrävoittoisesti. Jokakeväinen hiihtoleirikin näyttää tänä vuonna korvautuvan pyöräilyleirillä, joten jos tässä terveenä pysytään, maantiekilsoja tulee varmaan ahmittua ihan urakalla. Saa nähdä, näkyykö se tulevan kauden marttakisojen hiekkatieosuuksilla mietenkään. Tai jos on näkyvinään, todellinen syy saattaa kuitenkin löytyä viime aikoina merkittävästi kohentuneesta ravintohuollosta. :)

Viikko 12
Vaikka kisakauden alkuun on vielä yli kuukausi, tällä viikolla tuli jo tehtyä tyhjennysharjoituksia. :) Viikonlopun oli tarkoitus olla maantiepyöräilyllisesti ahkera, mutta pe-la-yönä iskenyt noro muutti suunnitelmat. Mutta ei se mitään, tulipahan ainakin nukuttua paljon. Ja jospa se ahkerahko maantieajelu alkaisi sitten ensi viikolla...

Viikko 11
Vaikka talvipolut ovatkin vielä parhaimmillaan, pian on taas se aika vuodesta, ettei metsiin ole muutamaan viikkoon asiaa. Lumipolkujen pohjat kestävät niin pitkään, kuin yöpakkasia riittää, ja sen jälkeen onkin sitten maantielenkkien aika. Toisaalta tähän aikaan vuodesta motivaatio maantieajelua kohtaan taitaa olla suurimmillaan, sillä heti kesämaastoreittien kuivuttua on taas kuningaslenkkien ja ketunkivenkankaiden aika. :) Jos ajattelisi puhtaasti kisamenestystä, tänä keväänä kannattaisi varmaan panostaa maantieajeluun aiempaa enemmän, jotta maastokisojen hiekkatieosuuksilla pysyisi edes jollain lailla porukan mukana. Vaikka näyttääkin siltä, että tulevana kesänä tulee hyvän ajoseuran vuoksi vietettyä maanteillä aiempaa enemmän aikaa, tuskin se maastokisojen tieosuuksilla kuitenkaan näkyy. Mutta isketään sitten taas poluilla. :)

Viikko 10
Ahkerahko kuntoiluviikko oli tämäkin, mutta lisäksi tuli ensimmäisen kerran katseltua tulevan kauden kisakalenteria. Maratoncup (XCM) näyttäisi alkavan Rajamäen kisalla jo 8.5., joten kisakauden alkuun on enää alle kaksi kuukautta. Ja ainakin tällä hetkellä kisaintoa löytyy rutkasti! Tavoitteena ei varsinaisesti kuitenkaan ole kisoissa pärjääminen, vaan pikemminkin haussa on kokea edes yhdessä kisassa se "pöljä päivä", jona saa iskeä ylämäkiin ihan raivolla ilman yltiöpäistä hapotusta. Kesällä 2008 tuon kaltaisia fiiliksiä löytyi kahdesta kisasta, Seinäjoella ja Kuusankoskella. Toinen kisaamiseen liittyvä merkittävä tavoite on itsensä lujille laittaminen, ja äärihienoa on myös rehti kilvanajo tuttujen jätkien kanssa. Mukava kesä taitaa siis olla tulossa, vaikka vaikuttaa huolestuttavalla tavalla myös siltä, ettei kesän mukavuus ole enää riippuvainen treeneistä ja kisoista. :)

Viikko 9
Takana on aikamoiset kolme viikkoa. Treeneistä ei ole tarvinnut tinkiä tippaakaan, ja silti elämään on mahtunut niin paljon uutta ja ihmeellistä, ettei olisi ikinä uskonut... Kisaintokin alkaa kevään koittaessa hiljalleen nostaa päätään. Näillä näkymin ensi kesänä on tarkoitus ajaa kilpaa vähintään yhtä ahkerasti kuin kesällä 2008. Maraton-cup tullee ainakin kierrettyä, mutta myös muutamiin xc-kisoihin on tarkoitus osallistua. Ja toki ohjelmaan kuuluvat myös Finlandia sekä kauden ehdoton päätapahtuma, Tahko MTB.

Viikko 8
Jaa-a, mitäköhän tästä viikosta sitten sanoisi... Uni jäi vähiin ja pää oli sekaisin, mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, treeneissä tuntui kulkevan ihan hyvin. Erityisesti lauantain kanuunalenkki, jossa annettiin Ismon ja Jukan kanssa isolle limpulle kyytiä Ylöjärven ja Nokian maaseututeillä, oli ihmeellisen hyvää jaksamista. Tuollainen tieajelu on siinä mielessä kovin erilaista kuin talvipoluilla kurvailu, että jalat jäävät vaille armoa, kun veto on jatkuvasti päällä. Yhtä mukavaa se ei pidemmän päälle ole kuin polkuajelu, mutta tehokasta ja hyödyllistä se taitaa olla. Se on vähän kuin trainerilla ajelua, mutta ääretön kertaa hauskempaa, sillä trainerilla hauskuus on absoluuttisesti nollassa. :) Ehkä tässä kevään mittaan kannattaisi ajaa useampikin tuollainen lenkki.

Viikko 7
Olipahan vaihteeksi aika erilainen viikko. Kun välille maanantai-lauantai mahtui neljä Lukonmäki-treeniä ja yksi kuntopiiri, kuluneen viikon voi kai sanoa olleen tehokas. Lauantain mäkipyöräilyn jälkeen jaloissa alkoikin kyllä tuntua jo siltä, että voisi välillä tehdä jotain muutakin. Varsinaisesti ei tehnyt mieli levätä, mutta jonkinlaista pk-ikävää oli jo muutaman päivän aikana ehtinyt kertyä. :) Niinpä sunnuntaiaamun reilu nelituntinen ajelu tuntuikin sitten oikein mukavalta, vaikka pakkasta oli parikymmentä astetta ja uutta lunta viitisen senttiä. Tosin on vaikea sanoa, mistä ajamisen helppous tällä viikolla johtui, sillä ulkourheilullisten syiden vuoksi mieli oli tavallistakin virkeämpi. :)

Viikko 6
Tällä viikolla pyöräiltiin, lapioitiin, pyöräiltiin ja taas lapioitiin. Lapiotalkoot olivat tarpeen lauantaina järjestettyä Tour de Tampereen talviversiota varten, sillä kovat keinot oli pakko ottaa käyttöön runsaiden lumisateiden vuoksi. :) Ihan umpitakuupolkuja ei lauantaiksi saatu, mutta hieno päivä ja onnistunut tapahtuma talvi-TdT:stä silti tuli. Ulkopaikkakuntalaisten suuri määrä lämmitti mieltä, ja erityisen mukavaa oli vaihtaa kuulumisia kesän kisakavereiden kanssa. Ja niinhän tässä sitten taas pääsi käymään, että tämäkin viikko meni pk-aherruksen puolelle. Nyt tää hullutus kuitenkin katkaistaan, sillä ensi viikolla tehdään pääosin vähän ja kovaa. :)

Viikko 5
Taas meinaa elämä lipsahdella pelkäksi treenaamiseksi, vaikka tarkoitus oli vähentää määriä ja lisätä tehoja... Viikonloppu oli tosin tällä kertaa siinä mielessä mielenkiintoinen, että perjantain hiihtokisat ja niiden jälkeinen ruhjeita aiheuttanut telinevoimisteluharjoitus valmistivat miehen sopivan rikkinäiseksi fillarin selkään. Kolotti päästä varpaisiin, mutta onneksi pyöräilemään silti pystyi. Sunnuntaina oli kuitenkin pitkästä aikaa Sparkin selässä niin väsynyt olo, että pelkkä loikoilu olisi saattanut olla paikallaan, vaikka "lepopäivistä onkin vain haittaa". :)

Viikko 4
Tällä viikolla oli tarkoitus harrastaa matalasykkeistä ahmintaa, mutta tiistaista perjantaihin kestänyt paukkupakkanen oli hieman hankaloittavinaan toimintaa. Ja kun viikonlopuksi pakkanen sitten hellitti, runsas lumisade peitti takuupolut alleen. Niinpä asennetta piti hieman säätää, jotta rallipolkuihin tottunut mieli olisi innokas myös hitaita umpihankipolkuja kohtaan. :) Ja olihan se, sillä sunnuntaista tuli kuluvan vuoden ensimmäinen ajopäivä, joka tarkoittaa vähintään kahdeksantuntista lenkkiä. Hidasta, raskasta ja välillä vaikeaakin oli, mutta aika kului hyvässä porukassa kuin siivillä. Taisi kuitenkin olla niin raskasta, ettei pelkkä suklaapatukka ollut riittävä eväs pitämään miestä virkeänä loppuun asti. Viimeinen tunti tulikin vietettyä sekä kuutamolla että tähtitaivaan alla ruumiita väistellen, vaikka vain näköharhoista olikin kyse. Megalomaaninen aamupala ei siis tällä kertaa pelastanut. Ja kieltämättä tätä kirjoittaessa on sellainen olo, että tänään tuli tehtyä jotain keskimääräistä raskaampaa.

Viikko 3
Kauan kaivatun tehoviikon voi kai sanoa tällä viikolla lopulta toteutuneen, kun pk-lenkit jäivät vähiin, ja maksimisykealueella tuli vietettyä noin 12% treeniajasta. Tavallista korkeampien tehojen taustalla on sisäpyöräily, jota tuli harrastettua tällä viikolla kahdesti. Kurjaahan se on, mutta maastopyöräilemällä tehoja on vaikea saada ylös tähän aikaan vuodesta, sillä talvipoluilla vauhtia rajoittava tekijä on ajotekniikka eikä niinkään jaksaminen. Mutta nyt unohdetaan tehot hetkeksi aikaa, ja aletaan ahmia. Talvipolkuverkosto on nyt niin timanttisessa kunnossa, että rallipoluilla kurvaillessa suupielet vääntyvät väkisin kohti korvia. Ensi viikolla siis ajetaan, ajetaan ja ajetaan. Mahdollisimman paljon, jos olosuhteet sen vain sallivat. Pitää varoa, ettei naama jää pysyvästi korviin. Tämän ansiokkaan videopätkän avulla on mahdollista saada aavistus siitä, mistä on kyse.

Viikko 2
Tampereen poikkeuksellisen hieno talvipolkuverkosto alkaa jo olla kohtuullisen hyvässä kunnossa. Tällä viikolla poluista tuli nautittua tavallista rauhallisemmissa merkeissä, sillä flunssa vaivasi käytännössä koko viikon. Sunnuntaiksi olo onneksi koheni jo sen verran, että pitkälle kanuunalenkille löytyi hyvin virtaa. Ja loistopäivä sunnuntaista sitten tulikin. Kun lähes koko päivä kuluu fillarin selässä samanhenkisten kaverien seurassa, lenkin jälkeinen fiilis on aina äärimmäisen miellyttävä. Tällä kertaa retken viimeinen tunti oli lähes riippuvuutta aiheuttava, kun yritin roikkua Heikin peesissä Hervannan ja Hallilan metsissä. Kun vauhti alkaa lähestyä kolmeakymppiä vain nelisenkymmentä senttiä leveillä poluilla, tunne on sekoitus pelkoa ja pikkupoikamaista riemua. Ja oleellista on, ettei noihin fiiliksiin pääse yksin, sillä ajotaitoni ei riitä moiseen vauhtiin tyhjällä polulla. Mutta kun edellä ajaa itseä taitavampi kaveri, vauhtia on mahdollista kasvattaa kummasti. Ja saattaapi olla, että tuossa touhussa omakin ajotekniikka hitusen kehittyy. Uudesta vuodesta on nyt kaksi viikkoa takana, eikä suunnitelma treenimäärien vähentämisestä näytä toteutuneen, kun keskiarvo lipsahti taas yli 25 tunnin... Toisaalta sunnuntain kaltaisten päivien lukumäärää ei ole mitään järkeä alkaa rajoittaa, sillä silkkaa riemuahan ne ovat. Mutta jos flunssa tästä nyt karkottuu, ensi viikolla näyttäisi sää taas kylmenevän sen verran, että voisi olla aika mennä väh(emm)än ja kovaa. :)

Viikko 1
Uuden vuoden ensimmäisellä viikolla yritettiin toteuttaa "vähemmän ja tehokkaammin" -periaatetta. "Tehokkaammin" toteutui jollain lailla, mutta "vähemmän" taisi jäädä toteutumatta, kun koko alkuviikon paukkunut pakkanen lauhtui sopivasti sunnuntaiksi, ja pitkälle lenkille ei yksinkertaisesti voinut olla lähtemättä. Mutta ihan hyvä viikko oli kuitenkin. Maanantai ja torstai olivat selkeitä tehopäiviä, ja käytännössä ainoa syy treenimäärien vähentämistavoitteeseen onkin siinä, että tehoharjoitukset pystyisi tekemään mahdollisimman tuoreena. Ja ehkä tässä voisi jonkinlaista jaksottamistakin harrastaa, eli ihan joka viikko ei tarvitse ampua täysillä. :) Pääasia kuitenkin edelleen on pitää hauskaa. Ja se pitää vielä sanoa, että ihmeesti noihin kylmiin säihinkin tottuu. Vielä muutama viikko sitten -20 C tuntui lähes mahdottomalta ulkoilulämpötilalta, mutta kummasti sitä vaan tuolla metsän suojassa tarkenee. Onhan se toki kylmää touhua, muttei ihan toivotonta kuitenkaan. Lähinnä kyse on vaatetuksesta ja asenteesta.