Viikkoyhteenvedot 2011

Viikot 51 ja 52
Vuoden 2011 viimeiset kaksi viikkoa olivat harjoituksellisesti ihan mukavia, vaikka kura yhä lensikin. Joulun aikaan tuli vietettyä harvinainen viiden päivän lepoputki, mutta toisaalta pariin viikkoon mahtui myös miellyttävän suuri määrä nelituntisia treenipäiviä. Vuoden 2011 kokonaistuntimääräksi tuli 780, mikä tarkoittaa keskimäärin 15 tunnin viikkoja. Määrä on toki vaatimaton takavuosiin verrattuna, mutta uskon sen kuitenkin olevan ensi kesän kisojen kannalta riittävä. Likimain vastaavilla määrillä jatkettaneen vuonna 2012, ja oleellista tietenkin on, miten nuo tunnit tulee vietettyä. Kohtuullisen vahvalla treeni-innolla uusi vuosi kuitenkin aloitellaan, kun talvikin näyttää viimeinkin ottaneen niskalenkin kurasta. Ja sekin on miellyttävää, että kisapyörä on pitkittyneen odotuksen jälkeen lopultakin taas ajokunnossa. Sillä tullee jatkossa ajeltua lenkkiä aiempaa enemmän. Turha sitä on pelkkiin kisoihin säästää.

Viikko 50
Vapaan tyylin hiihto on kovaa hommaa narujalkaiselle pyöräilijälle, joka ei edes osaa hiihtää. Tämä viikko oli kuitenkin siinä mielessä miellyttävä, että olosuhteet uuden lajin opettelulle olivat otolliset. Jonkin verran tuli sivakoituakin, ja jollain lailla homma alkoi valmentajan ohjeiden ansiosta lopulta jopa sujua, vaikkei rimpuilua ehkä hiihtämiseksi uskalla vielä kutsuakaan. Jos Etelä-Suomeen tulee tänä talvena vielä jossain vaiheessa lunta, harjoittelua tullee kuitenkin jatkettua myös kotimaisemissa. Toisaalta ilmassa on ennusmerkkejä myös siitä, että pitkään telakalla ollut kisapyörä olisi lopulta korjautumassa kuntoon, mikä tietenkin houkuttelee aiempaa enemmän poluille, kunhan pakkanen ensin ne kuivattaisi...

Viikko 49
Traineri on taas kaivettu kaapista. Vaikka homma onkin mielekkyydeltään suurinpiirtein samalla tasolla kuin rullaportaissa kävely vastavirtaan, trainerilla saa kuitenkin tehtyä erittäin kontrolloidun treenin. Tämän seurauksena touhuun tulee mielekkyyttä siinä määrin, ettei rullaporras-vertaus ehkä olekaan enää relevantti. :) Lisäksi trainerilla on helppoa seurata, miten pulkannarureisistä irtoava maksimiteho muuttuu kevättä kohti. Tällä hetkellä 300 W:n ylläpitäminen kolmen minuutin ajan on työn ja tuskan takana, joten kovin hyvältä ei näytä...

Viikot 47 ja 48
Treenailu on päässyt ihan hyvään vauhtiin, vaikka määrällisesti harjoittelu onkin ollut parin vuoden takaiseen toimintaan verrattuna lähinnä säälittävää. Vuoden takaisella talvikaudella toiminnan ideana oli luopua suurista ajomääristä, hankkia lisää voimaa, ja ajaa pyörälenkit pääasiassa melko kovaa. Melko kovaa tulikin läpi talven ja alkukevään ajettua, mutta voimailu loppui lyhyeen. Seuraus oli, että kevään ensimmäisessä kisassa ukko oli melko hyvässä iskussa, mutta kun sen jälkeen vielä kiristettiin ruuvia, koko loppukausi tulikin vietettyä enemmän tai vähemmän väsyneenä. Tänä talvena ajatuksena on jatkaa kohtuullisen hyvin alkanutta woimalua kevääseen asti, ja lisäksi pyörälenkeillä on tarkoitus käyttää vaihtelevia vauhteja. Määrissä tuskin tulee olemaan juhlimista, mutta eiköhän jokunen 20-tuntinen viikkokin saada aikaiseksi. Käytännössähän tuo vaatii ainoastaan sen, että työmatkat tehdään joka päivä eestaas fillarilla. Ja mikäs on sitten fillaroidessa, kun pakkanen ottaa vallan. Viime aikoina on vielä kura lentänyt, mutta orastaviin talvikeleihin on jo valmistauduttu asentamalla työmatkajyrään nastarenkaat.

Viikko 46
Marraskuu on maastopyöräilyllisesti sekä huonoa että hienoa aikaa. Huonous tulee kuraisuudesta. Vaikka olisi monta poutapäivää peräkkäin, maasto ei juurikaan kuivu, kun ilma on kosteaa ja viileää. Mutta onneksi pakkanen kaiken muuttaa voi! Työmatkamaastopyöräily onkin lähes parasta mahdollista viihdettä pakkasyön jälkeen, kun jäätynyt ja rutikuiva polku rapisee renkaiden alla. Kuluneella viikolla pakkasia päästiin jo maistelemaan, mutta tulevien viikkojen sää taitaa kuitenkin olla vielä aikamoista jojottelua nollan molemmin puolin. Kohti kuivempia ajokelejä ollaan onneksi menossa. Eikä riemun rajojen venymistä pystyne lähiviikkoina estämään, sillä muutaman sentin lumikerros nostaa maastoajelun viihdearvoja entisestään, kun valkoisuus vie säkkipimeyden mennessään.

Viikko 45
Tällä viikolla tuli taas vaihteeksi jopa treenattua. Jatkossa harjoituskuvio tullee olemaan sellainen, että työmatkapyöräily muodostaa edelleen treenaamisen pohjan. Pohjan päälle on kuitenkin tarkoitus rakentaa ainakin jossain määrin järkevämpää rakennelmaa kuin ennen. Ajovauhdin vaihteluja ja voimaharjoittelua lisätään, ja ehkäpä merkittävimpänä muutoksena myös kunnolliset lepojaksot otetaan ohjelmaan. Edelleen olen sitä mieltä, ettei yksittäisistä lepopäivistä ole juurikaan hyötyä, mutta nähdäkseni tilanne muuttuu, jos lepopäiviä on peräkkäin enemmän kuin kaksi. :) Jalat on nimittäin tässä viime aikoina saatu parin pidemmän lepopätkän seurauksena niin lentävään kuntoon, että samaa toimintaa yritetään ylläpitää jatkossakin.

Viikko 44
Elämä on keskimäärin melko mukavaa. Vielä muutama vuosi sitten käytännössä kaikki vapaa-aika tuli käytettyä treenaamiseen, eikä 30 tunnin viikko ollut mikään harvinaisuus. Ahkerimpana vuonna (2009) kuntoilutunteja kertyikin hulppeat 1330. Sittemmin on tapahtunut kaikenlaista, ja tällä hetkellä tilanne on se, että jo 15 tunnin treeniviikko on ahkera. Ajatus treenaamisesta onkin muuttunut aika paljon, mutta oleellisinta on kuitenkin se, että keskimääräinen mukavuus on vuosien varrella lisääntynyt. Ja toki on niin, että näitä on siitä kiittäminen. Silti ole tietenkin yhä sitä mieltä, että myös mukavuusalueen ulkopuolella tulee vierailla mielellään päivittäin. :)

Viikko 43
Siitä taitaa olla kulunut vähintään viisi vuotta, kun on viimeksi tullut oltua treenaamatta näin monta päivää putkeen. Periaate "lepopäivistä on pelkkää haittaa" saattaa joutua nyt uudelleenharkintaan, sillä pitkän lepojakson jälkeen fillari tuntui lentävän, kun ajelin keskiviikkoaamuna Lintulasta Hervantaan. Miehessä oli intoa ja jaloissa terävyyttä niin paljon, että ajelu lipsahteli väistämättä melko korkeille sykkeille. Mutta erityisen hauskaa oli se, ettei korkea syke aiheuttanut kovinkaan merkittävää happotason nousua. Käsitys siitä, että taisin olla koko kuluneen kesän jollain lailla jumissa, sai siis jälleen vahvistusta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että jatkossa pyörä kulkee pelkällä levolla, mutta osittain olosuhteiden pakostakin harjoittelu tullee taas jonkin verran muuttumaan.

Viikko 42
Tämän viikon maanantai oli ahkera päivä, jollaisia tullee olemaan jatkossakin. Keskiviikkona pääsin kuitenkin todistamaan 20-tuntista kestävyysurheilusuoritusta, jolle Tahkokin kalpenee. Samalla elämä taisi jonkin verran muuttua, mutta transientin tasaannuttua fillarit saavat taas kyytiä. Ja viimeistään ensi keväänä mennään lähijärviä ympäri peräkärryn kanssa. :)

Viikko 41
Viikonloput on jo pidemmän aikaa tullut vietettyä raksahommia opetellen, ja niin kävi tälläkin viikolla. Valmista alkaa onneksi pikku hiljaa syntyä, sillä viime aikoina on jo päästy maalailemaan ja tapetoimaan. Vielä tosin puuttuu katot ja lattiat, mutta ehkä jouluun mennessä on jo jotain valmiina. :) Onneksi on osaavia kavereita lähellä, kun aina silloin tällöin menee sormi suuhun. Woiman hankintakin tuli tällä viikolla aloitettua, ja sali saikin koivet aika lailla aroiksi. Toimii siis. Viikonloppujen ajamattomuus aiheuttaa sen, että ainakin tulee levättyä tarpeeksi, ja tällä rytmillä tulleekin jatkettua vielä kuukausi tai pari. Viimeistään pakkasten ja lumien tultua täytyy kuitenkin päästä Izmon viikonloppulenkeille edes silloin tällöin.

Viikko 40
Kun kisakausi 2010 muuttui kisakaudeksi 2011, oleellinen muutos treeneissä oli pitkien rauhallisten lenkkien korvautuminen lyhyemmillä ja tehokkaammilla harjoituksilla rytmillä kahdesti päivässä. Lisäksi kuntopiiri jäi pois ohjelmasta, ja myös ylämäkivedot vähenivät oleellisesti. Luulin kuitenkin, että kaksi treeniä päivässä -rytmi näkyisi jotenkin kesän 2011 kisavauhdissa. Väärässä olin. Mitään romahdusta ei tapahtunut, mutta lievää taantumista mennyt kesä kisavauhdin osalta joka tapauksessa oli. Yhdessäkään kisassa sokka ei irronnut kunnolla, vaan ajaminen oli hauskuudesta huolimatta tahmeaa. Selkeimmin tämä ehkä näkyi Tahkon kolmella kierroksella, joka oli hyvästä ajasta ja sijoituksesta huolimatta varsin vaivalloista taivallusta alusta loppuun. No, nyt on kuitenkin uusi treenijakso taas aluillaan. Koska kotoa löytyy paljon itseäni kovempi urheilija, vaimon kanssa onkin tässä mietitty, miten tuleva pimeä jakso kannattaisi viettää, jotta ensi keväänä kulkee. :) Heti keväällä onkin tarjolla äärihieno tapahtuma ja testi kisakunnosta, kun Uotilan Mikon ansiosta Korkeakankaan hienoissa maastoissa järjestetään XCM-cupin osakilpailu. Kevättä kohti mennäänkin nyt teemalla "erittäin helppoa, erittäin vaikeaa ja woimaa". Lenkit on siis tarkoitus ajaa mahdollisuuksien mukaan joko erittäin kevyesti tai ihan täysillä, ja lisäksi pulkannarureisiin yritetään saada edes hieman lisää ruutia punttisalilta.

Viikko 39
Pirkan hölkkä on hieno tapahtuma. Vaikka kyseessä onkin vauhdista riippumatta varsin vaativa urheilusuoritus, porukka tuntui tänäkin syksynä olevan liikkeellä rennolla ja iloisella mielellä. Kyllä kelpasi olla fillarin kanssa reitin varrella kannustamassa, kun aurinko paistoi kilpaa juoksijoiden kanssa. Hieman yllättävää oli, että moni itselleni outo hölkkääjä heitteli kommentteja siitä, kuinka "työmatkareitti tulee nyt hyvin tallattua". :) Ja niinhän se tulikin. Omien treenien osalta keveys jatkui edelleen. Yllättäen olen huomannut, että koko kesän enemmän tai vähemmän hukassa ollut ruokahalu on viime aikojen pk-kuurin aikana palannut normaaliksi. Voisiko todellakin olla niin, että olin jonkinlaisessa ylirasitustilassa koko kesän, sillä ruokahaluttomuuden arvaillaan olevan yksi oire ylirasituksesta. Muistan vielä kirkkaasti sen, kuinka Tahkoa edeltävällä viikolla oli vaikea saada edes normaaleja ruoka-annoksia alas, ahkerasta tankkauksesta puhumattakaan. No, olipa kyse ylirasituksesta tai ei, nyt taas ruoka maittaa. Ja ihmeen hyvin on pk-lenkkeilykin maittanut, vaikka kuraa ja pimeyttä onkin ollut runsahkoin määrin tarjolla.

Viikko 38
Ylimenokausi taitaa olla meneillään, tai oikeastaan se on ollut käynnissä jo ainakin kuukauden. :) Joka tapauksessa takana on treenillisesti normiviikko, sillä fillarilla tuli pääosin käytyä töissä, ja viikonloppuna hiki tuli vain kodin yläkerran rakennushommissa. Sama tahti jatkunee vielä muutaman kuukauden, mutta joka tapauksessa päähän on jo kertynyt kaikenlaisia uusia ajatuksia tulevan talven treeneistä. Siinä mielessä taidan olla jossain määrin epänormaali kilvanajaja, etten juurikaan lopulta välitä sijoituksistani kisoissa. Se ei kuitenkaan missään tapauksessa tarkoita sitä, etteikö kaikki olisi pelissä, kun numerolappu on fillarissa kiinni. Päinvastoin, pääasiallinen tavoite on aina saada ukosta kaikki mahdollinen irti. Kisan voi sanoa menneen täydellisesti, kun pääsee siihen harvinaiseen fiilikseen, ettei reisiä tunnu saavan umpihapoille, vaikka kuinka iskisi. Toisin sanoen kisa on saattanut mennä erittäin hyvin, vaikka sijoitus olisi TOP 20:n ulkopuolella, tai vastaavasti viiden sakkiin ajaminen saattaa olla huono kisa. Itselläni ei erityisemmin ole tarvetta voittaa ketään, vaan maastopyöräkisoissa on ennen kaikkea kyse rehellisestä mies miestä vastaan -vääntämisestä, jossa vahvoin yleensä voittaa. Ja jos joku on vahvempi kuin toinen, siitä on turha kitistä tai valittaa. Erityisen hienoa onkin parina viime vuonna ollut huomata, miten muutama kisakaveri on pystynyt kehittämään vauhtiaan. Paras esimerkki tästä taitaa olla Simo, jonka kanssa ajettiin kimpassa vielä pari vuotta sitten. Viime aikoina miehen kyyti on kuitenkin ollut niin kylmää, ettei itseltäni ole löytynyt reittä moiseen vauhtiin. Ja kun kotiseurastakin löytyy useita kavereita, jotka ovat parin viime vuoden aikana nousseet lajin kansalliseen kärkiporukkaan, lähtökohta pitkälle ja pimeälle treenikaudelle on erittäin hieno. Omana tavoitteenani on tietenkin saada ukko mahdollisimman kovaan lyöntiin. Tälle kaudelle treenimuutos oli suuri, sillä määrät putosivat ja tehot kasvoivat reippaasti aiempaan verrattuina. Virhe taisi kuitenkin tulla tehtyä siinä, että suurin osa lenkeistä tuli ajettua puolikovaa. Teema kohti ensi kevättä onkin "kevyesti tai täysillä". :) Lisäksi lajikirjo saattaa olla hieman monipuolisempi kuin aiempina talvina, vaikkei talvipyöräilyä mikään voitakaan. Ja saattaapa tässä olla käynnissä niinkin, että The Tiistailenkki tekee paluun jo ihan lähitulevaisuudessa... Mika Myllylä kirjoitti joskus osuvasti, että "päämäärään kovasti pyrkiminen on sittenkin tärkeämpää kuin sen saavuttaminen". Vaikka Tahko MTB onkin Suomen maastokisoista itselleni kirkas ykkönen ohi sm-kisojen, päämääränä ei kuitenkaan ole voittaminen Tahkolla. Päämääränä sen sijaan on elämäntapa, joka tähtää joka vuosi mahdollisimman rautaiseen kuntoon. Päämäärän saavuttaminen ei taida tässä hankkeessa olla edes teoriassa mahdollista, joten loppua ei tälle touhulle ole näkyvissä. :)

Viikko 37
Alkaa olla taas se aika vuodesta, jolloin päivittäinen työmatkapyöräily vaatii piirun verran enemmän asennetta kuin kesällä. Retki töihin alkaa aamukuudelta, mikä tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että ensimmäinen puoli tuntia tulee taitettua käytännössä pilkkopimeässä. Ja mitä pidemmälle syksy etenee, sitä pidempään pimeäajo jatkuu. Ja täytyy toki myöntää, että jos sattuu vielä satamaan reippaasti vettä, fillarin selkään hyppääminen suoraan sängystä ei aina ole se houkuttelevin vaihtoehto. :) Oleellista kuitenkin on, että homma kääntyy olosuhteista riippumatta voiton puolelle viimeistään silloin, kun pääsee maaliin. Ja oikeastaan se taitaa mennä niin, että mitä hankalammissa olosuhteissa reissu tulee taitettua, sitä paremmalle se jälkikäteen tuntuu.

Viikko 36
Tämän viikon sunnuntaina ajettiin XCM:n SM-kisat Tampereella Lamminpään maastoissa. Oma osallistuminen jäi tällä kertaa kannustusjoukkojen tasolle, mutta kyllä se kannustaminen olikin sitten mukavaa. Kisa oli tosi mielenkiintoinen Jussin, Ollin ja Juhan taistellessa miesten yleisen sarjan voitosta. Ja ihan erityisen hienolta tuntui nykyään Saksassa vaikuttavan Irenen SM-pronssi, joka taisi samalla olla ensimmäinen yleisen sarjan maasto-sm-mitali Kaupin Kanuunoille. Kisassa oli muitakin tuttuja yllin kyllin, ja kavereiden kannustaminen nostikin taas oman laji-innon varsin korkealle. Tajusin, että aika paljon täytyy tapahtua, jotta joskus lopettaisin maastopyörällä kisaamisen. Kerrassaan hienoa hommaa!

Viikko 35
Kulunut viikko oli arkipäivien osalta erittäin kova. Työmatkaa tuli hinkattua ihan kunnolla, eikä yhtäkään reissua voi pk:ksi kutsua. :) Lauantai palautti kuitenkin taas mieleen sen, miksi elämä tuli taannoin maastopyöräilylle menetettyä. Tour de Tampere oli taas kerran hieno tapahtuma, ja sen ajokoiraryhmässä tuli vietettyä niin hieno päivä, että Kaupin Kanuunoiden kuningaslenkeille pitää taas syksyn tullen osallistua. Tajusin nimittäin jälleen, ettei kisoissa menestyminen ole itselleni likimainkaan se tärkein treenimotivaattori. Paljon tärkeämpi asia on ajokoiraelämäntapa, ja kun silloin tällöin pääsee vertaistensa seuraan pitkälle lenkille, ymmärtää taas homman hienouden.

Viikko 34
Takana on selkeästi kova viikko. Tuntimäärä jäi pieneksi, mutta lähes kaikki viikon lenkit tuli ajettua melko kovaa. Perjantai-iltana ukko olikin sitten siinä määrin naatti, että viikonloppu oli helppo viettää talon yläkertaa askarrellen. XCM:n SM-kisa alkaa olla jo ovella, mutta oma osallistumisinto on edelleen arvoitus. Saattaa olla, ettei viivalle ole enää tänä syksynä intoa, mutta eiköhän kovaa tulee kuitenkin varmuuden vuoksi treenattua ainakin vielä yksi viikko. Onpa sitten mukavaa kannustaa kavereita SM-koitoksessa kevyellä jalalla... :)

Viikko 33
Vaikka loppukauden kisainto on edelleen suuri arvoitus, tehoa on joka tapauksessa tarkoitus tulevina viikkoina nostaa. Selvää sähäkkyyttä olikin havaittavissa jo tällä viikolla, kun työmatkat tuli kiskottua hiukan tavallista reippaammin. Kaksi treeniä päivässä -rytmi tuntuu kuitenkin edelleen rasittavan siinä määrin, että mies on treenillisesti ahkerien arkipäivien jälkeen melko lopussa. Tälläkin viikolla olo oli perjantai-iltana niin naatti, ettei yhtään haitannut, vaikka viikonloppu kului ihan muissa aktiviteeteissa. Ensi viikolla tehoa on tarkoitus nostaa entisestään, jos jaksaminen säilyy edes jossain määrin hyvänä...

Viikko 32
Vuoden verran on nyt tullut työmatkaa fillarilla hinkattua, ja jo tämän lyhyehkön jakson perusteella uskaltanee tehdä seuraavanlaisen johtopäätöksen: treenien pilkkominen pienempiin osiin lisää kokonaiskuormitusta. Eli kaksi puolentoista tunnin lenkkiä yhden päivän aikana kuormittaa enemmän kuin yksi kolmen tunnin lenkki. Vaikka suoritusteholla on toki kovasti merkitystä, lisärasitus lienee seuraus kahdesta tekijästä. Ensinnäkin palautumisaika puolittuu, ja toiseksi puhtaat pk-lenkit jäävät ohjelmasta helposti kokonaan pois. Rauhallisilla lenkeilläkin tulee siis ajeltua piirun verran kovempaa kuin ennen. Lisäksi olen tehnyt yhden yllättävän havainnon. Aina silloin tällöin, ehkäpä noin kerran kahdessa viikossa, koivista tuntuu löytyvän loputtomasti voimaa ja fillari nousee suurinpiirtein lentoon. Mietin pitkään tuloksetta, mistä moinen isku johtuu. Nyt syy on kuitenkin selvinnyt: Superman-kalsareiden vaikutusta ei sovi aliarvioida! :D

Viikko 31
Eräs kanuunaneito tokaisi toissa kesänä osuvasti: "Loppuisi jo tämä loma, niin pääsisi töihin lepäämään." :) Entisessä elämässä tilanne oli juurikin tuollainen, eli kesäloma tuli pääosin vietettyä fillarin selässä, ja viikkotuntimäärät heilahtivat helposti kolmenkympin tuolle puolen. Tätä nykyä tilanne on kääntynyt siinä mielessä päälaelleen, että paluu töihin tarkoittaa samalla treenimäärien nousua kohtuullisen ahkeralle tasolle. Loppukauden kisainnosta en osaa vielä sanoa mitään, mutta ajaminen ainakin maistuu taas oikein hyvältä.

Viikko 30
Joskus harvoin allekirjoittaneellakin on ollut se miellyttävä olotila, jossa vahvat jalat tuntuvat vievän fillarin vaikka puuhun. Kuluneina kuukausina moisen olotilan metsästys on kuitenkin ollut tuloksetonta, ja jalka on lenkeillä ollut poikkeuksetta raskas ja tuskainen. Valmentaja veti tästä omat johtopäätöksensä ja määräsi lääkkeeksi pk-kuuria, jota on nyt sitten yritetty toteuttaa. :) Välillä tehdään kyllä jotain tehokastakin, mutta ensi viikollakin teema tulee silti olemaan "paljon ja kevyesti". Erityisesti lauantain rauhallisen maasto-Roineen-kierron jälkeen koivissa olikin pitkästä aikaa aavistus terävyyttä. Kadonneiden jalkojen metsästys jatkuu kuitenkin edelleen...

Viikko 29
Entisessä elämässä totuin siihen, että iskuni on kisoissa suurin piirtein muuttumaton läpi kauden. Kuntohuippuja en muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pystynyt kehittämään, mutta toisaalta isku oli jatkuvasti niin tasainen, että se riitti XCM-kisoissa yleensä suurinpiirtein kymppisakkiin. Oman näkemykseni mukaan tasainen kunto perustui siihen, että ajoin tehotreenien lisäksi todella paljon rauhallisia ja pitkiä pk-lenkkejä. Vaikka olin kisoissa yrittänyt laittaa miehen tiukoille, totaalisille lepopäiville ei tuntunut olevan tarvetta. Välillä kyllä väsytti jonkin verran, mutta silloin ajettiin sitten hiljempaa. Nykyisessä elämäntilanteessa pitkät pk-lenkit ovat jääneet käytännössä kokonaan pois harjoitusohjelmasta. Asialla tuskin on suoranaista vaikutusta kisaiskuun, mutta kisoista palautumiseen pk-puute taitaa vaikuttaa. Ja kun treenaaminen on tätä nykyä työmatkapyörailyn seurauksena muutenkin melko hapokasta, mies taitaa nyt olla jatkuvasti hieman liian hapokas. Seinäjoen XCM-kisassa ei tapahtunut minkäänlaista nitkahdusta, eli jaksoin likimain samalla tahdilla lähdöstä maaliin, mutta jaksamisen taso ei tainnut nousta erityisen korkealle. Kisoista, ja myös tehotreeneistä, seuraakin tällä hetkellä sellainen reisikooma, jota ei aiemmin ole esiintynyt. Saattaa siis olla, että ne oikeasti rauhalliset lenkitkin ovat ainakin jossain määrin hyödyllisiä.

Viikko 28
Kuluneella viikolla mies sai taas jollain lailla treeneistä kiinni. Välillä pyörä tuntui jopa kulkevan, mutta toisaalta reipas hapottaminen aiheutti siinä määrin vahvan kooman pariksi päiväksi, ettei Tahkosta toipuminen taida vielä olla likimainkaan täydellistä. Kohti kisaa ollaan kuitenkin taas menossa, sillä Seinäjoki XCM on vuorossa ensi viikon sunnuntaina. Tiedossa lienee taas hienoja polkuja ja upottavaa suota, mutta miehen iskusta ei sitten olekaan mitään tietoa...

Viikko 27
Suurimmalla osalla urheilijoista on vähintään kerran vuodessa tapana pitää vähintään viikon loma lajistaan. Itselläni ei ole ollut tapana moista pitää, vaan lepoviikon on yleensä korvannut melko ahkera pk-viikko. Tosin en myöskään ole urheilija, vaan kuulun kilpakuntoilijoiden joukkoon, joka ei tunnetusti ole urheilijoiden osajoukko. :) Niin tai näin, tänä vuonna tällainen lepoviikko tuli kuitenkin pidettyä. Tahko taisi tällä kertaa ottaa miehestä mehut tavallistakin perusteellisemmin, ja kun kotona oli yllin kyllin puuhaa yläkerran väliseiniä rakennellessa, päätin sitten pitää lähes puhtaan rötväviikon. Mielen virkeydeksi kävin kertaalleen potkimassa palloa, ja ihan varovasti tuli pyörälläkin pariin otteeseen ajeltua, mutta ennätyksellisen kevyttä oli joka tapauksessa. Mutta nyt onkin sitten taas tarkoitus alkaa ajaa, eli loikoilut on tältä erää loikoiltu. Saa nähdä, josko sitä saisi kerättyä riittävästi intoa parin viikon päässä odottavaan Seinäjoen XCM-kisaan...

Viikko 26
Maineensa veroinen Tahko MTB on taas takana. Itselleni Tahko on jo vuosikaudet ollut kauden ehdoton ykköstapahtuma, joka on samalla myös toiminut jonkinlaisena vedenjakajana kisamotivaation suhteen. Alkukesän ajan mieli halajaa viivalle, mutta Tahkon jälkeen tekee enää mieli lähinnä lenkkeillä ilman numerolappua. Saa nähdä, miten käy tänä vuonna. Tahkoa seuraava viikko tulee tällä kertaa olemaan melko vahvasti pyöräilystä vierottava, sillä raksahommia pitää saada lähitulevaisuudessa vauhdilla eteenpäin. Ja tätä kirjoitettessa miehessä taitaa olla jonkinlainen tulehdusreaktio päällä, joten siinäkin mielessä lepo lienee paikallaan. Tahkon reissu taisi tänä vuonna olla pitkien lenkkien puutteen vuoksi poikkeuksellisen raskas. Ehkä tässä kuitenkin käy vielä niin, että lyhyehkön levon jälkeen on taas intoa ajaa kovaa loppukauden marttakarkeloissa...

Viikko 25
Tällä viikolla treeneissä oli vaihteeksi ihan reippaasti asennetta ja meininkiä. Osansa varmaan toi litkutetun kisapyörän testailu, joka ei toivon mukaan kuitenkaan tuo harmeja nurkan takana odottavalle Tahkon kolmelle kierrokselle. :) Pyörä tuntuisi nyt joka tapauksessa olevan kisakunnossa, mutta kuskista ei välttämättä voi sanoa samaa... Jatkossa tiedossa on lähinnä loikoilua ja tankkaamista, joten ehkä mieskin saadaan vielä ainakin jonkinlaiseen kuntoon.

Viikko 24
Tahkoon on aikaa enää alle kaksi viikkoa, ja pitkät lenkit on edelleen tekemättä. Työmatkapyöräily on ollut siinä määrin rivakkaa, ettei viikonloppuisin tahdo oikein riittää virtaa Tahko-treeneille, joten tilanne tuskin tästä enää muuttuu. Kauden pääkisa tulleekin siis vietettyä noutajaa odotellessa. :) Kisafillari sentään on taas kunnossa. Ikäväähän se olisi painavaa pyörää työnnellä Kinahmilla niksahduksen jälkeen... ;)

Viikko 23
Vaikka Laajavuoren XCM-kisa menikin henkilökohtaisesti ajateltuna ankarasti penkin alle, kisasta jäi käteen monia hyviä juttuja. Ensimmäinen on se, että kisan voi todellakin vain hävitä intoilemalla liikaa ensimmäisten kilometrien alkuhärdellissä. Jatkossa pitää keskittyä siihen, että ajaminen on turvallista sekä kilpakumppaneille että itselle, ja lisäksi on suotavaa pitää fillari ehjänä, jotta matka ei tyssää heti alkuunsa. :) Vaikka Laajavuoressa periaatteessa olikin varsin mukavaa kannustaa kavereita ja jaella juomapulloja, reisi olisi kuitenkin kowasti halunnut ajamaan. :) Toinen opiksi otettava asia liittyy tämänhetkisen ykköskanuunatykin toimintaan. Maukka on taas ajamisellaan näyttänyt sen, että kuntohuippua on todellakin mahdollista rakentaa järjestelmällisesti kohti tiettyä kisaa. Itse en ole tätä koskaan osannut, vaan iskuni on perinteisesti ollut varsin tasainen läpi kauden. Koska tulevina vuosina treenimäärät asettunevat noin 15:een viikkotuntiin, saattaisi olla järkevää miettiä entistä tarkemmin, miten tuon ajan lenkeillä viettää. Onneksi kotoa löytyy tämän(kin) alan asiantuntija, sillä Maukan ohella Hanna on tunnetusti saanut itsensä kauden parhaaseen iskuun aina tärkeimmissä kisoissa. Tämän kesän osalta se tärkein kisa alkaakin olla jo ovella, sillä Tahkoon on enää kolme viikkoa. Toisaalta Tahkon 180 km on niin erilainen koitos kuin XCM-kisat, ettei minkäänlaiseen hötkyilyyn ole tarvetta. Tahkon kolmella kierroksella pärjää lähtökohtaisesti hyvin, kunhan pitää kolme asiaa kirkkaina mielessä: 1) Aja rennon kovaa umpihappoja vältellen, 2) Pidä pyörä ehjänä äläkä ota minkäänlaisia riskejä, 3) Muista syödä ja juoda tasaisesti ja riittävästi. Tahkon 180 km onkin siinä mielessä erittäin miellyttävä kisa, että missään vaiheessa ei ole tarvettaa ajaa täysillä. Riittää, että jaksaa. Jos kaikki menee hyvin, ensimmäinen kierros on puhdasta viihdettä, toisella kierroksella alkaa jo painaa siinä määrin, ettei ole enää kivaa, ja kolmas kierros onkin sitten totista tuskien taivalta. Mutta jos jossain vaiheessa kolmatta kierrosta alkaa tuntua siltä, että saatan sittenkin päästä maaliin, siinä vaiheessa ollaan taas jo reippaasti viihteen puolella. Toivottavasti jotain tällaista on odotettavissa kolmen viikon päästä!

Viikko 22
Kulunut viikko oli harjoituksellisesti huono. Entisessä elämässä virkkeen sisältö ei olisi muuttunut, vaikka sanan "harjoituksellisesti" olisi jättänyt pois, mutta nykytilanteessa näin ei voi enää välttämättä sanoa. :) Vähäiset treenit sujuivat kyllä tällä viikolla melko kehnosti, mutta siinä ohessa kotiin syntyi ystävällisten ihmisten avustuksella terassi, ja lisäksi talon yläkerta alkoi saada väliseinien ansiosta lopullista muotoaan. Ja jotta kakku saisi myös kirsikan, Korsin kisassa hajonneen Sparkin tilalle on tulossa takuuseen uusi runko. Todellisuudessa kulunut viikko oli siis kaikkea muuta kuin huono.

Viikko 21
Takana on varsin tapahtumarikas viikko sisältäen (hää)matkan Riva del Gardalla sekä XCM-cupin toisen osakilpailun Vantaan Korsossa. Riva del Garda on hieno paikka. Alumiini-Scalella tuli ajettua joka päivä, ja mieleen jäi tietenkin valtavan hienot maisemat, jotka paikka paikoin olivat kirjaimellisesti salvata hengityksen. Fillaroinnin kannalta ehkä hienointa oli kuitenkin se maastopyöräilykulttuuri, joka pienestä kylästä löytyi. Paikka on erityisesti saksalaisten maastopyöräilijöiden suosiossa, ja maastopyöräilijöitä tosiaankin oli paljon, vaikkei varsinainen sesonki ollut kuulemma edes vielä käynnissä. Porukka lähti monen tonnin fillareillaan aamulla lenkille, ja illalla samat harrastusvälineet löytyivät pizzerioiden ja kuppiloiden edestä parkkeerattuina. Meininki oli hiukan samanlaista kuin suomalaisissa hiihtokeskuksissa keväisin, paitsi että suksien tilalla oli maastopyörät. Toinen huomionarvoinen seikka oli maitokaupan poikkeuksellisen suuri sukkahousutiheys. Aika ajoin tuli sellainen olo, että täällähän on vähän niinkuin omiensa joukossa. :) Ja löytyyhän Gardalta sitten varsin mukavasti myös kiivettävää. Tunnin kestävä maastoylämäki löytyi helposti parin kilometrin päässä hotellista, ja vieläkin lähempää löytyi tämä hieno kärrypolkuylämäki, joka vei vuoren rinteessä olleeseen linnakeraunioon. Vaikka olenkin varsin huono ulkomaanmatkailija, Gardalle voisi ehkä harkita lähtevänsä toistekin...

Viikko 20
Kisaväsyneet jalat hankaloittavat (työmatka)pyöräilyä. :) Alkuviikolla jaloista tuntui olevan kokonaan puhti pois, ja oikeastaan vasta perjantaina alkoi löytyä edes aavistus terävyyttä. Tuoreille jaloille onkin käyttöä ensi viikolla, sillä se tulee vietettyä häämatkan muodossa Garda-järven maastopyöräreiteillä. Väittävät, että sieltä muka löytyisi Lukonmäkeäkin hienompi kiipeilypaikka, mutta ihan heti en suostu moista uskomaan. Mutta palataan asiaan viikon päästä. Ja jos kaikki menee Gardalla hyvin, tulevana sunnuntaina onkin sitten Korso XCM:n, eli XCM-cupin toisen osakilpailun, vuoro.

Viikko 19
Kisakausi 2011 on avattu. Hauskaa oli, ja oma iskukin oli odotettua parempaa heti avauskoitoksessa. Ja taitaapa olla niinkin, että Kaupin Kanuunat johtaa XCM-joukkuecuppia ensimmäisen osakilpailun jälkeen, kun Skins-porukka oli epäonninen Rajamäellä. Hyvistä sijoituksista ei kannata kuitenkaan hämääntyä, sillä avauskisan viivalta puuttui useita kovia nimiä. Ihan hyvältä kuitenkin näyttää. Työmatkapyöräily jatkukoon! :)

Viikko 18
Työmatkapyöräily saattoi vielä talvella vaatia satunnaisesti reippaastikin asennetta, mutta samaa ei voi sanoa enää tämänhetkisestä tilanteesta. Säät ovat nimittäin viime viikkoina suosineet siinä määrin, että työmatkafillaroinnista on tullut lähes parasta mahdollista viihdettä. Erityisesti aamuajelut töihin ovat huisin hienoja! Maastopyöräilyyn hurahtaneen aamuihmisen on vaikea kuvitella päivälle hienompaa avausta kuin varhaisaamussa ajettu metsälenkki. Ja näin keväisin fiilis on hienoimmillaan, kun luonto heräilee kohti kesää. Uskallanpa myös väittää, ettei työpäivä toimistolla olisi yhtä jaksava, jos matka tulisi taitettua peltilehmässä istuen. Tällaiset ovat juuri niitä tärkeimpiä asioita, joiden vuoksi tulee ajettua tuhat tuntia vuodessa riippumatta siitä, miten kisoissa kulkee. Toki kilvanajo on hauskaa ja sitä tullee tehtyä vielä vuosia ellei jopa vuosikymmeniä, mutta pääasia se ei laisinkaan ole...

Viikko 17
Väsyneitä jalkoja yritettiin tällä viikolla elvytellä Heikkis-Matin opein välitehoja vältellen: mennään joko todella hiljaa tai todella kovaa. Pääosin tuli mentyä hiljaa, mutta mahtui viikkoon kolme "ei armoa" -harjoitustakin. Kahdesti iskettiin jalat ja keuhkot tyhjiksi Korkiksella, ja kertaalleen tuli aamuretki töihin iskettyä kovempaa kuin koskaan aiemmin. Ehkä ne jalat sieltä taas löytyy...

Viikko 16
Kaksinkertaisena Tahko-kuninkaanakin tunnettu valkeakoskelainen pyöräilysuuruus sanoi joskus, että jalat saa helposti jumiin liiallisella maantiejunnaamisella. Itselleni on nyt tainnut päästä käymään juuri noin. Kuluneiden kahden viikon aikana maantietä on tullut nieltyä aika hyvin, ja tällä hetkellä jaloista tuntuu olevan totaalisesti ruuti hukassa. Mutta onneksi pääsiäinen toi kesäiset kelit, mikä tarkoittaa samalla sitä, että työmatkametsäreitti on kuivumassa pikavauhtia hyvään kuntoon. Tästä eteenpäin lenkkeily tuleekin taas olemaan vahvasti maastopainotteista. Ehkä jalkajumikin samalla hellittää, sillä maastossa ajaminen ei ole lainkaan samalla tavalla junnaavaa kuin maantiellä. Joka tapauksessa jalat täytyisi saada lähiviikkoina edes jonkinlaiseen iskuun, sillä maraton-cupin avaukseen on enää kolme viikkoa aikaa.

Viikko 15
Arjesta on tullut harjoituksellisesti varsin tehokasta. Varhaisaamussa ajetaan puolisentoista tuntia yleensä melko tehokkaasti, ja työpäivän jälkeen vuorossa on toinen likimain samanlainen treeni. Ja kun kahdesti viikossa tulee vielä tehoiltua jonkinlaisen pallon perässä, työpäivien voi sanoa olevan harjoituksellisesti oikeinkin maukkaita. Välillä jaloista meinaa toki olla vähän puhti pois, mutta yllättävän hyvin kuitenkin keskimäärin on ruutia löytynyt. Seuraus tästä kaikesta on kuitenkin se, että viikonloput tulee tätä nykyä vietettyä hyvinkin kevyesti. Mutta mikäs niitä on vietellessä. :)

Viikko 14
Kulunut viikko oli kohtuullisesta tuntimäärästä huolimatta ihan selkeästi kevyt. Muutama tehokas treenikin viikkoon mahtui, mutta pääosin mentiin erittäin kevyesti. Mutta nyt saa sitten lepäily riittää. On tullut aika ahmia, jos tässä vaan terveenä pysytään. :)

Viikko 13
Talvipyöräilykausi on perinteisesti päättynyt Pohjois-Suomessa vietettävään hiihtoviikkoon, jonka kohteena on tällä kertaa Ruka. Nyt hiihdellään viikon verran rauhallisia lenkkejä, ja sitten siirrytään noin kuukauden ajaksi maanteille metsäreittien kuivumista odoteltaessa. On siis tullut aika vetää talvitreenit yhteen. Lyhyesti sanottuna meni varsin hyvin. Talvi oli säiltään ajoittain haastava, mutta toisaalta paukkupakkasissa ja lumipölyssä on paljon mukavampi ajaa kuin loskassa. Asenne riitti työmatkapyöräilyyn kiitettävällä tavalla, sillä huonon sään vuoksi väliin jääneet työmatkatkaretket ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Tiukimpina aamuina pakkaslukema hipoi kolmeakymppiä, ja useana aamuna oli kahlattava vahvassa hangessa, mutta lähes aina tuli kuitenkin lähdettyä. Ja onhan se lopulta totta, että sää on hyvin pitkälle vain varuste- ja asennekysymys. Fillaria tuli siis käytettyä miellyttävän ahkerasti työmatkailuun läpi talven. Myös etukäteen suunniteltu tehonlisäys onnistui hyvin. Työmatkat tuli useimmiten ajettua melko reippaasti, mikä näkyy rajuhkosti muuttuneina sykejakaumina talveen 2010 verrattuna. Onkin mielenkiintoista nähdä, näkyykö muutos mitenkään tulevan kisakauden koitoksissa. Kuluneessa talvessa voidaan siis sanoa olevan paljon positiivista. Jos jotain negatiivissävytteistä halutaan sanoa, pitkät pk-lenkit jäivät käytännössä kokonaan väliin. Ja jos huonosti käy, niiden puute saattaa hyvinkin olla kisavauhdin surma, etenkin koitosten viimeisen tunnin aikana. Mutta turha tätäkään asiaa on etukäteen murehtia, ja eiköhän tässä kevään mittaan tule vielä muutama pitkäkin lenkki ajeltua. Metsäreittien kuivuttua myös kanuunalenkit palannevat edes jossain määrin säännöllisesti treeniohjelmaan. Talvipolkukanuunalenkit jäivät tänä talvena valitettavan vähiin. Mutta joka tapauksessa takana on oikein hieno treenitalvi.

Viikko 12
Talven ote tuntuu tänä keväänä erityisen vahvalta. Pakkasta on edelleen säännöllisesti, ja tällä viikolla luntakin sateli taas niin paljon, että työmatkametsäreitti hidastui reippaasti taannoisesta rallikunnosta. Ihan hyvin on silti metsiä pitkin töihin päässyt, joten eipä tässä varsinaisesti mitään valittamista ole. Tulevan viikon aluksi lumipeite vahvistunee entisestään, joten kahlaamiseksi saattaa mennä, mutta tässä vaiheessa talvea ei sovi enää antaa periksi. :) Talvi onkin ollut oikein hyvä sekä säiltään että treeneiltään.

Viikko 11
Tällä viikolla oli helppoa olla harjoituksellisesti ahkera. Keväisen aurinkoiset päivät yhdistettyinä reippaisiin yöpakkasiin saattoivat työmatkametsäreitin niin hienoon kuntoon, että ajaminen oli taas ihan selkeästi sitä kuuluisaa viihdettä. Ja aika paljon tulikin ajettua, sillä Valkeakoskelle muuton jälkeen tämä taisi olla vasta toinen viikko, jona työmatkat tuli viikon jokaisena arkipäivänä taitettua molempiin suuntiin fillarilla. Ahkeruudesta huolimatta meno oli kohtuullisen tehokasta, ja torstai-iltana olikin jo väsyttävinään. Outoa kyllä, perjantaiaamuna väsymyksestä ei sitten enää ollut tietoakaan, ja viikon viimeisellä aamutyömatkalla vauhti olikin talven toistaiseksi reippainta. Lisäksi tuli tajuttua sellainenkin miellyttävä yksityiskohta, että nykyisellä lenkkipyörällä, AFH mtb 2.0 -maasturilla, alkaa pian sadantonnin kilometripylväs häämöttää. Se on ihan mukava lukema maastopyörälle. :)

Viikko 10
Jälleen on takana viikko, joka oli tuntimäärältään kevyt mutta tehojakaumaltaan raskas. Torstaihin asti mentiin ihan reippaasti, mutta sitten kuntopiiri tuhosi koko loppuviikon. :) Oli mukavaa niitata oikein kunnolla pitkästä aikaa, vaikka pohkeissa ei edelleenkään tunnu veri kiertävän. Ensi viikolla voisi taas vaihteeksi yrittää olla ahkerampi.

Viikko 9
Tähän on tultu: ahkera viikko on nykyään 18-tuntinen aiemman 30:n sijaan. Siinäkin mielessä elämä on kovasti muuttunut, että viikonloput tulee reipastehoisen työmatkapyöräilyn vuoksi lähinnä (aktiivi)levättyä, kun entisessä elämässä lauantai ja sunnuntai tuli usein vietettyä aamusta iltaan satulassa. Mutta mikäs on arkisin ajellessa, kun kevät tulee kovaa vauhtia. Pian on taas se aika vuodesta, että maantiepyöräilykin maistuu hetken ajan poikkeuksellisen hyvältä.

Viikko 8
Häiden jälkeinen elämä oli tarkoitus aloittaa harjoituksellisesti ahkeralla viikolla, mutta toisin kävi. Perjantai-iltana iskenyt vatsatauti teki miehestä niin voimattoman, ettei lauantaina järjestettyyn talvimaastopyöräilyn päätapahtumaan, Tour de Tampereen talviversioon, ollut mitään mahdollisuutta osallistua. Onneksi talvitour saatiin kuitenkin järjestettyä hienossa säässä ja hyvillä poluilla, ja porukkaakin oli kuulemma mukana lähes 50. Kun viikonlopun pk-lenkit jäi tekemättä, tästä 11.5-tuntisesta viikosta tulikin sitten arkipäivien tehoilujen seurauksena sykejakaumiltaan jopa rajuhko. Jospa ensi viikolla olisi sitten lopultakin sen ahkeran ja vähän rauhallisemman viikon vuoro...

Viikko 7
Tämä kuva kertonee kaiken oleellisen viime viikosta. :)

Viikko 6
Tällä viikolla oli tarkoitus lepäillä, ja kyllä aie jollain lailla myös toteutui. Ainoastaan maanantain voi sanoa olleen harjoituksellisesti raskas, mutta muuten mentiin lähimenneisyyteen verrattuna kovinkin kevyesti. Ja käytännön syistä ensi viikolla mentäneen vieläkin kevyemmin. :) Kevät alkaa olla jo pitkällä, sillä päivänvaloa riittää jo reippaasti iltapäiväviiden tuolle puolen. Toisaalta nyt eletään hienointa aikaa talvesta, kun paukkupakkanenkaan ei auringonpaisteessa tunnu juuri miltään. Ja vaikea on kuvitella hienompaa maisemaa kuin auringonpaisteinen kevättalven iltapäivä lumisessa metsässä. Talven parhaat ajokelit ovat siis jo oven takana, mutta kuten sanottua, vasta ensi viikon jälkeen aletaan ahmia. :)

Viikko 5
Mahtaisikohan tässä alkaa hiljalleen olla tarvetta jonkinlaiselle lepäilylle? Saattaa toki olla, että väsymys on vain henkistä, mutta joka tapauksessa jalkojen ruuti meinaa olla vähän muuta kuin kuivaa. Jospa ensi viikolla olisi huomattavan löysäilyn vuoro...

Viikko 4
Tällä viikolla oli tarkoitus ottaa vähän rauhallisemmin. Edelliseen viikkoon verrattuna aie toteutui, mutta entiseen elämään verrattuna mentiin jälleen selkeästi sykkivämmin. Työmatkapyöräily on treeninä niin erilaista kuin aiempien talvien lumipolkuajelu, että sykejakaumat ajautuvat lähes itsestään kohti korkeuksia. :) Tämän viikon muita merkittäviä tapahtumia olivat perjantaisählyn katkaissut toivottavasti viimeinen poikamiesillanvietto sekä sunnuntain maastopyöräily, jossa tuntui ensimmäisen kerran tänä vuonna olevan kevään tuntua. Auringonsäteilyn lämpöteho nousi jo ihan selkeästi ihmisaistein havaittavalle tasolle, joten aika pian näistä hangista on jo luovuttava...

Viikko 3
Huh ja huh. Ja ehkä vielä kerran huh, sillä takana on aika rankka viikko. Tuntimäärällä mitattuna ei tapahtunut mitään ihmeellistä, mutta sykejakauma alkaa näyttää vaaralliselta. Koskaan ennen ei ole tullut vietettyä viikkoa siten, että alle 40% treeniin käytetystä kokonaisajasta olisi kulunut alle 70%:n sykealueella. Menneinä vuosina on kahdesti päästy lähelle, mutta molemmissa tapauksissa kyse on ollut Tahko-viikosta ja 180 km:n kisasta, joka on kestänyt 11-12 tuntia. En sitten tiedä, kuinka suuri osa tästä sunnuntai-illan väsymyksestä on henkistä, mutta jossain määrin piesty olo tässä joka tapauksessa on. :) Viikon kruunasi sunnuntaiaamu, jolloin ajettiin vajaa parituntinen kanuunaporukassa Pirkkahallin rataa ympäri. En ole ihmeemmin ikinä innostunut spinningistä, joten en etukäteen uskonut ihmeemmin tykkääväni Pirkkahalli-pyöräilystäkään. Kovin väärässä kuitenkin taas olin. Paikalla oli kolmisenkymmentä ajajaa, ja se oli nimenomaan tuo porukka, jonka ansiosta kaksi tuntia kului nopeasti, sillä yksin hommasta ei olisi tullut mitään. Maantiefillari kulki Pirkkahallin tartanilla yllättävän kevyesti, ja treeni oli oikein sopiva yhdistelmä peesailua ja omia vetoja. Jalat sai kyllä kahdessa tunnissa ongelmitta tyhjiksi. Kaupin Kanuunat on hieno seura! :)

Viikko 2
Kovaa mentiin tälläkin viikolla. Tai tarkemmin sanottuna vauhti ei välttämättä päätä huimannut, mutta to iminta oli jälleen reippaasti tehokkaampaa kuin entisessä elämässä. Saattaa olla, ettei tällä tavalla kannata jatkaa kovin montaa viikkoa putkeen, mutta mennään nyt kuitenkin niin kauan, kuin virtaa riittää.

Viikko 1
Vuoden 2011 ensimmäinen viikko oli tyyppiesimerkki siitä, mitä tänä vuonna tavoitellaan: ahkeraa toimintaa selvästi aiempaa korkeammilla sykkeillä. Käytännössä tämä tarkoittaa paljon kahden treenin päiviä, mikä hoituu tätä nykyä työmatkapyöräilyn ansiosta varsin kätevästi. Ihan 20-tuntisia viikkoja tuskin tulee jatkossa ajeltua, mutta jos vaikka sinne 15:n tuntumaan päästäisiin säännöllisesti, niin kevään odotuksesta saattaa tulla hyvinkin mielenkiintoinen... :)